Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mut vait! Ma liiaks siirryn aineesta Katalaan omaan kehuun. Anteeks suokaa; Kell' ystävää ei ole, kehuu itse. MARCUS. Nyt mull' on puheen vuoro. Tämä lapsi Se Tamoran on kohdun hedelmä, Isänä jumalaton maurilainen, Tuo kaikkein näiden tuskain alkusyy. Tituksen taloss' on se konna; hän voi Sanani todistaa.
POSTHUMUS. En mitään; varron vain, ett' aika muuttuu; Värisen talven kourissa ja halaan Suvempaa ilmaa. Huono palkka teille On tämä marras toivo; se jos pettää, Niin kuolen teidän velkamiehenänne. PHILARIO. Hyvyytenne ja seuranne jo liiaks Mun palkitsee.
Huus Libicocco: »Liiaks saamme uottaa!» Ja iski kurjan käsivarteen keksin reväisten pois sen kyynärpäätä myöten. Myös Draghignazzo tahtoi reittä hältä kokea kynsin, tuosta päällysmiesi käännähti ympär' äkein silmäkulmin.
NATHAN. Vain tulkaahan nyt, tulkaa! RISTIRITARI. Minne? En! En taloonne! En, en! Mua polttaa siellä! Mä täällä odottelen teitä. Menkää! Jos jälleen nähdä hänet täytyy mun, niin kyllin usein näen häntä vielä. Jos en niin aivan liiaks oon jo nähnyt. NATHAN. Mä riennän minkä voin. RISTIRITARI ja pian sen jälkeen DAJA. RISTIRITARI. Jo riittää! riittää!
Lyhveen, sillä lyhyytt' aika vaatii, Varustu taistoon varhain huomenelta, Ja onnes heitä veri-iskujen Ja surmaa tuijottavan sodan varaan. Sen, minkä voin, en voi, näet, mitä soisin, Ma ensi tilass' aikaa koitan pettää Ja sua tässä vaaraleikiss' auttaa; Mut liiaks puoltasi en pitää tohdi, Jos nähdään se, niin nuori veljes Yrjö Isänsä nähden heti mestataan. Hyvästi!
SICINIUS. Kun kansantribuuneiksi Valittiin meidät, BRUTUS. Näitkö sitä suuta Ja silmäystä? SICINIUS. Niin ja ivaa sitten. BRUTUS. Vihoissaan jumaliakin hän pilkkaa. SICINIUS. Ja ilkkuu kuuta kainoa. BRUTUS. Tää sota hänet nielköön! Miehuudestaan Hän liiaks ylpeilee. SICINIUS. Sellainen luonne. Kun onni sitä kuihkoo, päivän kalvett' Ivaten tallaa.
Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!" Glamis sa olet, Cawdor myös, ja onnen Luvatun saat. Mut luontoas ma pelkään: Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks, Ett' oikotien se löytäis. Suureks mielit, Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus, Sen kätyri, sulta puuttuu. Hartain halus On hurskaan halua; et pettää tahtois, Vaan vääryydellä voittaa.
Mut usko: sydän kuulee hiljainen yön, päivän, joka hetken varoituksen salassa oppii avut, joihin ohjaat, kuin ois ne uppo-uudet, ankarasti. ANTONIO. On kyllä mieluista noin askartaa vain itsessään, mut liekö hyödyllistä. Ei itsestänsä tuta ihminen voi sisintään: hän liiaks suuruutensa tai pienuutensa mittaa omin mitoin. Vain muista itseään hän oppii, kukin vain elämästään tietää, mitä on hän.
Erehdy rakkaus ei luonnollinen; esine huono toisen harhauttaa tai into liian suuri, liian pieni. Jos suuntauu se hyvään taivahiseen eik' kiinny liiaks hyvään halvempahan, ei syynä voi se olla synninhimon. Mut kun se pahaan kääntyy, ahnehtien liiaksi taikka liian vähän hyvää, niin Luojaa vastaan luomakunta sotii.
CASSIUS. Asian laidan kyllä Casca kertoo. CAESAR. Antonius! ANTONIUS. Caesar! CAESAR. Ma seurahani lihavia tahdon, Sileäpäitä, jotka yönsä nukkuu. Nälkäinen, ontto Cassion on katse: Hän liiaks miettii: moiset ovat vaaraks. ANTONIUS. Hänest' ei vaaraa, älkää peljätkö: Sävyisä hän on, jalo roomalainen. CAESAR. Lihavamp' olla sais! Vaan hänt' en pelkää.
Päivän Sana
Muut Etsivät