Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
JULIA. Kätenne täten liiaks syytä saa, Vain hartahan se täytti toiminnon; Saa pyhän kättä hurskas koskettaa, Ja käden-anto hurskaan muisku on. ROMEO. Pyhäll' on huulet, niinkuin hurskaallai? JULIA. On, mutta rukous on niiden työ. ROMEO. Suo huulilleni, mitä kädet sai, Ett' uskoan' ei peitä tuskan yö. JULIA. Ei liiku pyhä, vaikka suostuukin. ROMEO. Seis siis, ett' otan mitä rukoilin.
"Ja nyt näkyy semmoisessa kohmelossa olevan, että silmät raukeina pollottavat ... katsokaahan!..." "Niin, tänne asti oikein kuuluu kopparslaakarin kopsutus: join, join, liiaks', liiaks', join, join liiaks', liiaks'!..." "Sanoinhan minä sen eilen, että kohmelossa se on, ja niinpähän oli!..." "Ja Berggrenin Viiu kun luuli, että se on sairastunut!"
Levisi nämät lausehet sitt' yltä yleiseen, Jokainen myönsi Sandelsin tok' oikein lausuneen. "Ajatus Duuvall'," arveltiin, "ei liiaks riittänyt, Olj huono pää, vaan hyvä häll' olj sydän sykkäillyt." Otto von Fieandt. Oli Kristinasta mies, Otto Fieandt, hänpä ties Antaa muille käskyjänsä, Kun olj vanhin veljistänsä.
Teit' auttaa voi hän moneen oiva virkaan Ja sitten kieltää osanottonsa, Sanoa vaan: se ansion on palkka. Mit' ei hän voi? Hän voi niin, totta, huolla RIVERS. Mitenkä? Huolla? GLOSTER. Mitenkä huolla? Huolla kuninkaalle, Somalle kelpo poikamiehelle. Niin hyvää kauppaa mummonne ei tehnyt. ELISABETH. Lord Gloster, liiaks sietänyt jo olen Tuot' ivaa katkeraa ja raakaa herjaa.
En väärin ymmärtänyt silmäystä, Tuot' arkaa, haaveksivaa. Kirje, sinä Hänelle lausu, mit' en itse taida. Pyhyyteen, jota lähestyy vaan hän, Sen kätken. Kun hän tulee, rukoilee, Rukoile puolestani, pyhä äiti! Jo tullaan! Hän ja hänen isänsä. Seitsemäs kohtaus. Mun tyttäreni! Liiaks kihlaustas Juhanin kanssa estellyt jo olet. Ei laatuun käy se enään. Näänhän itse Kuin kukat poskillasi kuihtuu.
ENOBARBUS. Mut miksi Noin heitä murhetuttaa? Itkeväthän; Ja minä myöskin, laukkasilmä hölmö! Hyi, teette meistä akkoja! ANTONIUS. Ha, ha! Mun velho noitukoon, jos sitä aioin! Sateesta tuosta onni nouskoon! Liiaks Sanani teihin, ystäväni, koski: Lohduttaa teitä aioin, pyysin teitä Yön viettoon soinioilla.
Vain koirasta käydä tahdot, Et muuksi itseäs tee; Muut ystäväin he kaikki Niin liiaks tekeilee. Vihan tunsin ja lemmen, lemmen ja vihan, Yli pääni sen puuskat kaikki on käynyt; Mut kaikesta tuosta ei mitään näy nyt, Olen entinen ylpeä itse ihan. Lyyrillinen välikohtaus Ihanaan aikaan Toukokuun, Kun puhkes kukkain kuori, Mun silloin sydämessäin Se heräs, lempi nuori.
Nuo silmät puhuu, vastata ma tahdon, Oi, liiaks kerskaan, hän ei puhu mulle. Kaks taivaan kaunihinta tähteä Sai estettä ja loistamaan sill' aikaa Pyys Julian silmät heidän kehässään! Mitä, jos hänen silmäns' onkin tuolla, Ja tähdet hänen päässään? Posken hehku Pimentäis tähdet nuo kuin päivä lampun.
Sven Duuvan isä kersantt' olj ja virkaheittona, Olj sodass' ennen viimeistä, jo silloin vanhana; Maatilkullansa eli nyt, sai siitä leipäsen, Häll' yhdeksän olj lapsia, ja nuorin heistä Sven. Jaella liekö järkeä ukolla ollunna Tarpeeksi tälle joukolle, ei siit' oo tietoa; Hän vanhemmille varmaanki olj liiaks antanut, Kun viimesyntyneelle häll' ei antaa piisannut.
CHARMIANA. Mukautua, ei missään esteeks olla. CLEOPATRA. Hupelo neuvo! Niin hän multa menee. CHARMIANA. Varokaa liiaks häntä kiusaamasta. Mit' usein kaihdat, sitä vihdoin vihaat. CLEOPATRA. Sairas olen, haluton. ANTONIUS. Mun raskas aiettan' on ilmi tuoda. CLEOPATRA. Charmiana, auta, auta; minä kaadun! On kohta loppu; ihmisluonto moista Ei saata kestää. ANTONIUS. Armas kuningatar
Päivän Sana
Muut Etsivät