Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
»Sinun soittosi talvi-iltain hämärässä, kun istuit haaveksien pianon ääressä ja lauloit niitä lauluja, joita tiesit minun rakastavan, en voi sitä sanoin selittää, millaiset tunteet minussa silloin myllertivät, vaikka minun täytyikin istua rauhallisena ja kätkeä epätoivoni riehuvaan rintaani» »Mutta nyt sitä en enää voi, minun täytyy saada varmuus.
"Ehkä se ei ollutkaan niin tyhmää: Jotka ovat toisilleen sukua ". "Luulenpa sinun laulusi kuitenkin olleen paremman kuin minun tietoviisauteni", minä sanoin. "Varsinkin tuo, muistathan kuin lauloit rakkaudesta, että se puhkee kuin kevään lehdet sekä kuin hymyilevän silmästä kyynel ". Elina alkoi astua ylös taloa kohti, mutta piti vielä kädestäni kiinni. "Minä tulen sinne mukaasi".
Vuoksi kuin hyrskivä tulvivi, rintasi tunteita huokui Milloin sa taistelut mailmojen, ihmisrintojet lauloit, Taikka sa mainingit virtojen, vienoiset uirehet aaltoin Kuiskasit, lehtojen leyhkyset, kiiltehet kirkasten järvein Taikojen voimalla kuuluin leikiten mielihin loihdit; Vieläpä veit lumolinnojen aartehisin salatuihin, Muinahis muistoja nostaen, kaipehet rinnoissa syttäin; Taikkapa laulusi helkkehet mieliä pilvihin vieden Karkotti pauhinat, melskehet, kaipaun toi Jumaloihin, Taivahisiin yleviin, kussa tuntehen rakkaun valta Nukkunehet elon uutehen liekkiin johteli taasen.
Jaakko meni muorin tykö ja otti häntä kädestä, lausuen: "Kiitoksia, muori, noista sanoistanne, ne vain onnestani puuttuivat. Nyt minusta tuntuu, ikään kuin rauhan enkeli kulkisi tuvassani". Liisulle lisäsi hän vielä: "Kyllä tiedän, ett'et sinä koskaan Jussilan rikkautta ole kaivannut; kun työstä väsyneinä kotia tulimme, lauloit vain ja olit tyytyväinen".
Maarian posket hehkuivat, hän oli iloinen ja innostunut. Hemmi ei saanut silmiänsä neitosesta. Hän sanoi Aatulle: »Miksi lauloit Savonmaasta? Mikä on suloisempi kuin Hämeenmaa?» »Laulan, niinkuin laulun sanat kuuluvat», vastasi Aatu, »ne ovat ihanat, ei niitä sovi parantaa. Olisin kenties paraiten sinun mielestäsi onnistunut, jos olisin laulanut: 'Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Maaria.
Valda-kunnassas vaelsit villa-vaippa hartioillas, kallis kandele kädessäs, jotas aina joka kerta, kumautit kuuluisasti koska oli kansan luona joko ilo taikka itku; sinä lauloit laupiaasti, lepytellen lohduttelit, ilon enensit elossa.
Siis puhdistuaksein jos joukoss' ollut ma olen ahneuttaan itkeväisten, sen vastakohta mulle tuon on tehnyt.» Ja Laulaja nyt paimenvirtten virkkoi: »Mut julmat kun sa taistot lauloit ynnä Iokasteen myös murheet kaksipäiset, ei siitä, jota kanssas haastaa Klio, näy viel', ett' ollut ois se usko sulla, jot' ilman eivät kevättyömme riitä.
Kukit kukkihin poveni, lauloit ilmi mun iloni, herätit keväiset henget, helkytit salon sävelet, puroina porisemahan, leivosina laulamahan, tuulen viedä, toisen tuoda, raikua kylien rannan. Niinp' on nyt minun iloni, kuin kangas kanervatonna, niinp' on nyt minun poveni kuin kevät käkeä vailla, kumpu vaiti, kukka poissa, surussa salo sininen.
KERTTU: Olenhan minä lupautunut avustamaan huomisessa hyväntekeväisyyskonsertissa. ALLI: Niin sellaisessa. Mutta et itse anna mitään konsertteja. KERTTU: Enhän minä ole antanut sen jälkeen kuin menin naimisiin. ALLE: Niin, mutta siihen aikaan sinä edes lauloit kotona. Nyt et sinä laula koskaan. Suret vain. KERTTU: Suremaan tulen minä ikäni.
Heidän sotilaansa sinä tapoit; heidän velhomiehensä sinä lauloit suohon suolivyötä myöten. Maderakka! Liistitpä heitä kuin nauriin napoja, kaasitpa kuin kaalinpäitä ikään. Ainoastaan Ulappalan sokea paimen pelastui miekkasi tuhosta. LEMMINK
Päivän Sana
Muut Etsivät