Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Niin ihmeen ilosalta näytti hän Ja laulain koitti kultasiipiään. Kuin kauniisti hän katsoi minuhun! Niin oli niinkuin laulanut hän oisi: Minäkin lystäilemään lähden poisi, Lentäissään koreasti koivuhun. Ah, jospa puheensa jo päättyiskin! AINA. Mä ikkunasta poijes pyörähdin Ja hiivin hiljaan, oven aukasin.
Paimenet tulevat kotio, koristettuina kukilla, laulain yksi-äänisiä veisujaan. Kaikki luonnon valtakunnassa menee levolle; ainoastaan yö-rastas ja koski valvovat ja laulavat kylän nuorison kanssa: Nyt on mittumaari-aatto-ehtoo.
Emme nähneet mitään: Petoja oomme; saalihille viekkaat Kuin ketut; ruoalle kuin sudet ahnaat; Pakoista ajaa, siinä miehuutemme: Kuoriksi häkin teemme, vapaasti Kuin häkkilinnut laulain tyrmässämme. BELARIUS. Oi, puheitanne! Jospa lihaan vereen Kaupungin voitonpyynnön tuntisitte Ja hovin tavat, joit' on yhtä työläs Pitää kuin jättää!
Valoja vaipuvan näin muita sinne, M missä kärjistyi, ja jäävän laulain Hyvyyttä kiittämään, mi luokseen vetää. Ja sitten niinkuin kekäleitä lyöden tuhansin kipinöitä tuikahtavi, joist' ennustusta houkat joskus etsii valoja samoin sieltä sinkoavan ma näin, ja nousevan sen mukaan, minkä suo mitan Aurinko, mi niitä syttää.
niin siunaten ja laulain kolme kertaa mua kiersi, koska vaikenin, tuo liekki apostolin, min määräyksestä olin puhunut; niin hän puheeseeni mieltyi. Viideskolmatta laulu Jos tapahtuu, tää että laulu pyhä, min myötä-luoneet ovat maa ja taivas, niin että vuosiks siitä laihduin, voittaa tuon vainon, joka lammashuoneen kauniin mult' estää, missä nukuin karitsana, vihaten susia, sen sortajia;
Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Kunhan kankaan kainalossa pirtti nousis uusi. Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle. Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi.
Ja kukkain kirkkautta nyt aallot heijastais, Ja leikiten ne rantaa kohden liekkuis, Ja piilostansa kirkasna päivä pilkoittais, Ja puitten oksill' linnut laulain kiekkuis, Mut itse heiluin latvassa korke'imman puun Ma silmäniskun loisin tuonne seutuun kaivattuun Ja visertäisin kultaistani tänne. Mut voi, voi!
Myös toiset hurskaina ja lempeästi yhtyivät hymniin, loppuhun sen laulain, päin katse taivaan iki-tähtivöitä. Lukija, totuuteen nyt järkes hijo; sen huntu tosin niin on hieno, että lie helppoa sen läpi nähdä varmaan. Tuon joukon jalon, valjun, nöyrän yhä näin ylös katsovan ma äänetönnä kuin ois se odottanut sieltä jotain.
Myös toiset hurskaina ja lempeästi yhtyivät hymniin, loppuhun sen laulain, päin katse taivaan iki-tähtivöitä. Lukija, totuuteen nyt järkes hijo; sen huntu tosin niin on hieno, että lie helppoa sen läpi nähdä varmaan. Tuon joukon jalon, valjun, nöyrän yhä näin ylös katsovan ma äänetönnä kuin ois se odottanut sieltä jotain.
Ja laiho nousee vihanta ja uhkee Ja taimii, versoo, putkellenkin puhkee, Ja hymyellen päivä katsahtaa Työalaans' ihanaa ja lupaavaa. Semmoinen kaunis, kirkas, lupaavainen On Sunkin kevät=aikas, nuorukainen, Sa kuljet laulain vaan ja soitellen Ja toivon ruususilla keijuen. Ja huoletonna valon merta soudat, Ja valmiit' elon kukkasia noudat.
Päivän Sana
Muut Etsivät