Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Jo lentää tähti tuolta Alas taivaalta säihkeestään! Se lemmen tähti lienee, Min katoovaksi nään! Jo nuoresta omenapuusta Moni kukka ja lehti läks. Jo saapuu ilkkuva tuuli, Ja ne jää sen heiteltäväks. Suuss' salmen joutsen joikuu Ja soutaa yksikseen, Ja hiljemmin yhä laulain Se vaipuu hautaan veen. Niin hämärtyy ja tyyntyy!
Laulumme Leikille On kuin tuuli liekille. Leikkivät lehdotkin, Laulavat linnutkin Lehdikoissa; Niinpä me Laulain leikimme Nurmen kukastoissa. No, no, no! Nyt loppukohon jo! Leikki niinkuin laulukin Lyhyest' on kaunihin. Miss' on torvet, Virkasarvet? Niihin kynnet, sormet! Kukin soittamaan, Posket palkehina liehtomaan, Että metsä raikaa! Nytp' on meill' oikein aikaa.
Sinussa ihme ois, jos estehistä vapaana tuonne alas jäänyt oisit, kuin liekki vilkas maahan jäisi hiljaa.» Ja kohden taivasta hän kasvot käänsi. Toinen laulu Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen ajanut seuraamaan on pursin pienin mun laivaani, mi laulain merta kulkee, takaisin kääntykää, oi, rannoillenne ja älkää ulapalle uskaltako; kenties, mun kadottain, te eksyisitte!
MARCIA. Kunnia, kunnia suuri sinulle, sinä raaka ritari. GIOTTI. Mene perkeleen haltuun! PISANO. Pidätä, mies. Hän olkoon pyövelin saalis ja lähestyköön kerran vähän vavisten kuolemansa uskottavaa pöytää. MARCIA. Vapise sinä. Hoo, eipä vavisten, vaan laulain uhkean ryövärilaulun astuu mestauslavallensa Marcia ja sylkee vielä pyöveliänsä vasten partaa. PISANO. No no, saammepa nähdä.
Niinkuin pieni sotajoukko, kalliin voiton saatuaan, Soitellen ja laulain yhtyy lippuns' alle voitokkaan, Maahan aseet, miekat riisuu, katseen luopi taaksepäin, Katsoo vaivojaan ja töitään, Luojaa hiljaa ylistäin; Niin myös tänään Suomen kansa.
Ja kun muilta mailta Uus vaara uhkaa, ennen tuntematon, Se nielee kansan sekä itse papit, Jotk' eivät vastustaa voi kumpikaan. Siis Seedek tänne! Nyt hän näyttäköön Mit' uhrit auttaa meitä, tokko Baal Ja Sergal häntä vielä tottelee. Hae Seedek, mene! Eglon menee. Nyt vielä raitis vuorituuli huokuu Ja viimein sato laulain korjataan.
ja niinkuin lapsi, äitiään mi kohden imettyänsä ojentaapi kädet tunteesta, joka ulkoliikkeeks syttyy; niin valkeudet nuo ojentuivat kaikki nyt ylöspäin, ja siitä näin ma kuinka heill' oli lempi syvä Maariahan. Mut näköpiirissäni ne viipyi sitten Regina coeli ihanasti laulain; sen muisto mult' ei ole mennyt koskaan.
Kantaa jalo Jauri kalpaa eestä kansan yössä hankein. Samoo voittoretkeltänsä kimaltavin kilvin, töyhdöin, kera hohtovöisten vankein. Ja jäljessä urhon käy koko kansa urotöitään laulain ja kunniatansa: Kuninkaamme hän on, hän Turjan auttavi aurinkohon! Pahat kielet neittä pauloo: Jo sun jalo Jauri hylkäs, sievän Siiran, armaan Aarian, vanki-orjan, orja-neiden vierellä nyt viihtyy ylkäs!
Niin se käypi hiljallensa yhä purren kulku, niinkuin monta vuotta on jo käynyt. Yhtä ainoata reittiänsä kiertäin joka päivä. Aina samat rannat nähden, samat pienet laineet lipatellen kylkiin. Laiska kuohu keulan eessä, laulain vanhat laulut yhä toistamiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät