Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Vuoristoss' on maja pieni Vuorimiehen iäkkään; Siellä huojuu uljaat kuuset, Kultakuu luo säteitään. Huoneessa on nojatuoli, Taiten tehty veistos sen; Miekkonen, ken siinä istuu, Ja ma olen miekkonen! Jakkaraltaan tyttö laskee Sylihini kyynärpään; Silmät on kuin sinitähdet, Suu kuin ruusu väikkeessään.
Silloin yhdessä silmänräpäyksessä vyöryy alas kaikki, minkä vuosisadat ovat kasvattaneet, vyöryy ja hirmupauhussa ruhjoutuen raukeaa syvyyteen, petäjät ja kuuset mullin mallin, mustat juuret maalle. Mutta oletteko nähnyt samallaisen hävityksen tapahtuvan ihmismaailmassa?
"Onpa sulosta elää, kuin pehmeänhentonen lumi syleilee", kuuset sanoivat kankaalla; "on sulosta elää", jänis riemuitsi, kuin se tuulen nopeudella vilahti meidän sivuitsemme pitkin syviä teitään ja melkein yhtä korkeain lumikinosten kätkemänä; "on sulosta elää", lumenhöytäleet kuiskasivat, kuin ne niin itsehensä tyytyväisinä liitelivät, laatelivat ilmassa ja laskeutuivat rauhaan untuvanpehmoselle vuoteelleen.
Ja leivot kaartaa taivon kantta seestä ja kunnahilla huljuu huomenkoi mi kimpoo kirkkahana lammen veestä ja rantapuiden lehvät purppuroi ja heittää heinän päille suuteloita ja kanssa kaisla-neitten karkeloi. Ja lehdot helkkää lempi-uuteloita ja onni oksapuilla visertää ja kuuset heijaa kulta-unelmoita.
Tänään tahi ei koskaan! Puolen tuntia on kulunut. Jo kulkee vähäinen vene R järvellä, kulkee lähellä tuon ihanan saaren rantaa, jonka kaunis kuusikko näkyy Harmaalaan. Ei ole usein veneellä Harmaalasta Kuusiston saaren sivu kuljettu. Kuuset ikäänkuin kutsuvat: «Tule tänne!
Se oli ihmislapsi, tuo luonnon herra, joka woittaa kaikki, hallitsee kaikki, allensa kaataa kaikki ja alamaiseksensa saattoi itse luonnon woimatkin, murtaen, tasaten ja kaataen kaikki kallion kielekkeet, kaikki korwen luppoiset kuuset ja salojen sywäjuuriset hongat, tehden ne siten ihanoiksi wilja= ja kaswiwainioiksi ja poistaen pyhän, kammoittawan jylhyyden wähitellen, jossa hän siten polwi polwelta iloitsee woitostaan.
Tuo laakso oli vielä vähän aikaa sitten aivan valkeanaan lunta ja nyt se on jo niin vihreä, että kuuset kuvastuvat sitä vastaan mustina. Ja pensaat ja puut, jotka ennen seisoivat kuivina ja paljaina ja joissa vain siellä täällä oli keltainen lehti, ovat nyt täynnä hentoja, vaaleanvihreitä lehtisiä. Kuinka herttaisesti ja lämpimästi nyt aurinko paistaakaan ja kuinka kauniin sininen onkaan taivas.
tuuli, joka kirkon nurkissa tuprutteli lunta. Mutta templin sisäpuolla luotiin suurta unta. Tuli joulu. Lapset hyppi, kuuset koristettiin, kukkuvin kulkusin kyläteillä ajaa huristettiin. Käytiin vielä kauppiaassa viime ostoksilla: omenoita orehkoita iloksi lasten illan. Pappilassa parhaillansa puuropata kiehui, Lumikki esiliinoinensa emäntänä liehui.
Onko kotokunnas siel, Ilomäki lapsuuden, Kun sydämmeni tunteist kummallisist, Muistoista ihanist riutuu? Olipa pilvinen sunnuntaipäivä Helteises heinäkuussa, Juhlallist muotoa kantoivat kuuset Kotkien kirkkuessa; Tuuli oli vaijennut, Vitkon pilvet kiiriilit, Kuin vuoret mustanharmaat, kuusten kärjil Vallitsi himmeys kaunis.
Ovi avautui, ja he seisoivat nyt paljaan taivaan alla suuren metsän reunassa. Oli valoisa syysyö. Taivas oli tähtiä täynnä, kuu kallistui laskuaan kohden. Tuuli puhalsi kylmästi. Ei kumpikaan miehistä virkkanut sanaakaan. He veivät Genoveevan kauas, kauas metsään ja saapuivat vihdoin avoimelle paikalle, jota ympäröivät korkeat, tummat kuuset, synkät jalavat ja värisevät haavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät