Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Onhan hänen omatuntonsa wielä hereillä, sen kuulin hänen kirjeestänsä, ja kun me tuemme ja wahwistamme häntä hywässä aikomuksessansa, niin hän woittaa häijyn kiusauksensa usko waan minua, isä! niin se käypi; ja Ainankin elämä tulee silloin niin helpoksi ja keweäksi". "Jos waan et olisi liian aikaisin hywilläsi.
"Kärsiä, odottaa, uskaltaa ja toiwoa; nämät eiwät anna häpeään tulla. Ken niissä lujana pysyy, hän woittaa wiimein rohkeimmatkin pyrintönsä", sanoi Lotta kokeneen ihmisen arwokkaisuudella. Tämä keskustelu waikutti Anttiin taikawoiman tawalla. Hän oli ensikerran eläessään awannut puolittain hänelle sydämensä. Mitä lempeitä, luottamusta synnyttäwiä ja toiwoa herättäwäisiä sanoja Lotta oli lausunut!
Se oli ihmislapsi, tuo luonnon herra, joka woittaa kaikki, hallitsee kaikki, allensa kaataa kaikki ja alamaiseksensa saattoi itse luonnon woimatkin, murtaen, tasaten ja kaataen kaikki kallion kielekkeet, kaikki korwen luppoiset kuuset ja salojen sywäjuuriset hongat, tehden ne siten ihanoiksi wilja= ja kaswiwainioiksi ja poistaen pyhän, kammoittawan jylhyyden wähitellen, jossa hän siten polwi polwelta iloitsee woitostaan.
Minä tahdon woittaa wielä paljon, isä; mutta työttömillä käsillä en minä tahdo missään tapauksessa ruweta syömään teidän hikiänne ja kyyneleitänne", sanoi Mikko ja katsoi häntä wäliin arasti silmiin. "Ette te tiedäkään, miten meidän sisälliset asiamme oikein owat olleet.
Kun hän wielä päälliseksi sai yönsä rauhassa nukkua rakkaiden omaisiensa keskessä ja niin wirkistää wäsyneitä raajojansa, nousi hän taas aamulla iloisena ja raittiina, uhkarohkeana astui hän taas kowan korwen rintaan ja kahta ankarammin ryhtyi hän walloitustoimiinsa; sillä hän tahtoi woittaa ja hän oli saanut tahdollensa woimaa kodin lemmestä ja tulewaisuuden toiwon kirkas säde walaisi nyt hänen sieluansa.
"En woi muuta arwata kuin teidän käskyinne ihmeellisestä woimasta." "Ihminen saa kaikki, mitä tahtoo, mutta pelkurit, hywä Renner, ne kadottawat siksi, etteiwät rohkene tahtoa. Kun istun korttipöytään ja tahdon woittaa, silloin minä aina woitan. Mutta kaikki ei ole siinä. Jos en näkisi läpi jokaisen kortin, woisin kuitenkin tulla häpeälle.
En kumminkaan antanut epätoiwon itseäni woittaa, waan ponnistelin kaikin woimin sitä suuntaa kohden, jonka pidin mahdollisimmasti oikeana, sillä tietä ei enään ollut. Wihdoin wiimeinkin rupesi kaukaa taiwaan rannalta häämöittämään korkeampaa metsää, joka jo wiitatessa oli minulle ilmoitettu olewan uudistalon löytämisen merkki.
"Ja woittaa", sanoi Pentti Söyringin poika. "Wähintäin toiwon niin," sanoi Klaus herra waipuen ajatuksiinsa. "Kaarle herttuan walta täällä on kumminkin woitettu," jatkoi hän, ojentaen itsensä suoraksi ja katsahtaen ympärinsä.
Itse olet minulle wakuuttanut, ett'eiwät ne anna häpeään tulla ja että joka niissä wahwana pysyy, hän woittaa wiimein rohkeimmatkin toiweensa. Niin, minä tahdon lujana pysyä ja woittaa. Mutta ei! Oskari, Oskari, ystäwäni ei se niin ole, mutta hän on niin iloinen! Jospa minäkin niin olisin, niin silloin woisin.
Sydämmeni oli niin kipeä, ett'en woinut sitä surkeutta nähdä, mihin he oliwat joutuneet, waan syöksyin ulos maailmaan siinä wakaassa toiwossa, että woisin työlläni wielä jotakin takaisin woittaa. Tätä aatettani en uskaltanut kenellekään ilmoittaa, sillä tiesin saawani siitä kuulla pilkkaa ihmisiltä. Kauas wieraaseen maahan menin minä. Siellä tein työtä kuollakseni, säästin ja surin.
Päivän Sana
Muut Etsivät