Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hänen kasvonsa loistivat, ja silmät säteilivät saaliin runsautta. Veneen pohja oli valkeanaan lahnoja ja siikoja, mutta paras saalis oli padosta saatu suunnaton lohi, jonka pojat vaivoin saivat veneestä nostetuksi. Kaunis juhannuskala, vai mitä? Mutta kylläpä onkin! huudahti ruustinna. Se on sinun onnellasi saatu, mamma! Sinä et huomaa vieraita, pappa.
Setäni pani hatun päähänsä, takin päällensä ja kiinnitti vanhan, ruostuneen sapelin sivulleen. Tuli sammutettiin, ovi pantiin lukkoon ja niin läksimme kävelemään. Tuuli, joka näillä kylmillä seuduilla oli luoteinen, puhalsi meille kulkiessamme suoraan vasten kasvoja. Oltiin kesäkuussa. Ruoho oli valkeanaan päivänkukkia ja puut täydessä kukassa.
Tuo laakso oli vielä vähän aikaa sitten aivan valkeanaan lunta ja nyt se on jo niin vihreä, että kuuset kuvastuvat sitä vastaan mustina. Ja pensaat ja puut, jotka ennen seisoivat kuivina ja paljaina ja joissa vain siellä täällä oli keltainen lehti, ovat nyt täynnä hentoja, vaaleanvihreitä lehtisiä. Kuinka herttaisesti ja lämpimästi nyt aurinko paistaakaan ja kuinka kauniin sininen onkaan taivas.
Luolan suu ja sitä suojaavat kuusenoksat olivat alituisesti valkeanaan kuurasta ja sen seinämät jäässä kuin ikkunaruudut. Uskollisen hirven luonnollinen lämpö ei enää riittänyt kylliksi lieventämään luolan kauheata kylmyyttä. Ulkona haukkuivat ketut vilusta, ja susien ulvonta kaikui hirvittävänä erämaan halki.
Suoraan edessä, kaiteen juurella, joka on koristettu vanhanaikaisilla leikkauksilla kansanomaiseen tapaan, rehottaa tuomia, valkeanaan kukassa, leveitä ja tuoksuvia. Toukka ei ole niihin päässyt, täällä erämaassa; kukat ovat puhtaita, puut ikäänkuin ripoteltu täyteen riisiryynejä, tai kasautunut oksille lunta: niin on nuppuja niissä, ja vastapuhjenneita kukkia.
Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas meri laaja käynyt laulamahan. Valkeanaan pellot kaikki ovat jo. Lakkaamatta uutta lunta sataa. Musta, puolijäykistynyt laine lyö sihinällä rannan lumisohjuun. Istuu lumisella vesikivellään yksinäinen, kookas merimetso. Kääntää päätään hitaasti ja huutelee. Ainut elonmerkki kuolleen seudun. Merimetso, mistä elonvoimas saat kesken monen tylyn talvipäivän?
Ruumenet kuin pyhän pääll' elotanteren tupruna lentää, konsa on viskimet työssä ja Demeter hiuskelta puuskuvin tuulin puhdistaa akanoist' eloviljan; niitä jo tanner on valkeanaan: niinp' yltä akhaijit valkeiks sai pöly, jonk' ylös kuopivat vaskisen taivaan kattoa päin hevot rientäissään rivikuntien keskeen, kohti akhaijeja taas ajomiesten käättyä vaunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät