Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Hän oli vanha uskollinen palvelija, ainoa joka oli harmaaksi tullut Stromminger'in palveluksessa, kun oli kuuro eikä kuullut kun Stromminger torui ja riehui. Tämän oli hän pannut tyttärensä saattajaksi. Luckard saattoi heitä siksi että tie tuli jyrkäksi ja kiviseksi, silloin hän kääntyi, sillä hänen täytyi olla kotona aamiais-ajaksi.
Jää hyvästi en tahdo olla sinun pilkkanasi! Sitte riensin Niemen kylään vievälle polulle, enkä korviinikaan ottanut Anna-Liisan rukoilevaa ääntä, kun hän huusi: 'Mikko, oi Mikko, kuule minua, kuule vielä kerran! mutta minä olin silloin kuuro! Viikkoja kului minä en mennyt Anna-Liisaa 'en kuulemaan enkä kurkistamaan' mutta arvaappas, mikä ilkeä päätös vielä päähäni pälkähti!
Félicité tahtoi tietää, mikä häntä vaivasi. Mutta kuuro kun oli, eroitti hän yhden ainoan sanan: "keuhkokuume". Sen hän tajusi, ja hän virkkoi hiljaa: Samoin kuin rouvalla. Ja hänestä oli luonnollista, että hän seuraisi emäntäänsä. Katukulkueiden aika lähestyi. Ensimäinen alttari pystytettiin aina kukkulan juurelle, toinen postikonttorin eteen ja kolmas kadun keskipaikoille.
Viel' oli koira, Halli nimeltänsä, Se nopsa, terve, kuuli sekä näki, Se haukkui milloin tuli vieras väki, Kuutakin joskus haukkui leikillänsä. Niitylle kerran kaikki käyskenteli Varaksi talven tekemähän heinää, Se rampa ukko, eukko myös, jok' ei nää, Ja kuuro tyttö ja sen mykkä veli.
Mutta minä olin kuuro hänen pyynnöilleen ja onnistuin saamaan hänet luovutetuksi aikomuksestaan saattaa minua kotiinpäin. Niin kauan kun hän saattoi nähdä minua, pysyin tiellä, mutta sitten suuntasin kulkuni nummen yli sille kummulle, jonka taakse olimme nähneet pojan katoavan.
Vai niin on, vai niin on, mutta kuulkaapas, maisteri, minä en ole mies enkä mikään, teille itseäni viisaammalle, neuvoja antamaan, mutta saanko kuitenkin sanoa? Sanokaa toki! Minä uskon sittenkin, että teitä tässä pimeä pilvi peloittaa enemmän kuin se kykenee kastelemaan. Hyviksi heinäsäiksi keväinen kuuro. Se nyt sataa ja jyryää, mutta huomenna on jo pouta.
Hirttopaikalle!... Ettekö kuule, hirttopaikalle!... Oletteko kuuro? Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa! Mutta pikku neiti kulta... Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa! Mutta eikö hän tule meidän mukanamme?... Missä hän on?... Minä en näe häntä. Ketä?... Ketä ette näe? Punaisen tuvan ukkoa. Hän ei tule. Eikö? Ei. Hyvä Jumala!... Miten me sitten pääsemme sinne?... Neidillä kai siis on portin avain? Ei.
Päätäni pyörrytti, enkä muuta uskonut, kuin että nuot molemmat olivat salaisessa liitossa toistensa kanssa ja kiiruusti riensin heidän sivuitsensa, vaan samassa myöskin ärjäsin: 'uskoton! jää hyvästi en tahdo olla sinun pilkkanasi!" sitte riensin Niemen kylään vievälle polulle, enkä korviinikaan ottanut Anna-Liisan rukoilevaa ääntä, kun hän huusi: Mikko, oi Mikko! kuule minua, kuule vielä kerran! mutta minä olin silloin kuuro!
Tästäkin lujasta takauksesta huolimatta kapteeni Dalgetty, joka kaikin mokomin tahtoi omin silmin nähdä, kuinka hänen kumppaninsa Kustaavuksen kävi, olisi vielä viivyskellyt; mutta kaksi vuorelaista tarttui hänen käsivarsiinsa, kaksi työnsi takaa, ja viides huusi: »Laita luusi liikkeelle, kuuro sassenach!
"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein, että hän ymmärtää puheeni." "Hän on hyvin kaino", lausui Honain vähän pelossaan; "hän hämmästyi rohkeata käytöstänsä." "Minä rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Minä olen kaino; enkö minä ole?" "Kyllä", vastasi Honain. "Ja hupainen?" "Aivan." "Minä vihaan hupaisia ihmisiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät