Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Mutta hän tunnusti myös, että hän, heidän metsään saavuttuansa oli huomannut olevansa hiukan kuuro ja että hän kenties oli nukkunut hevosensa selässä noin neljännes-tunnin. Herätessään näki hän silloin olevansa ihan lähellä "Neitosten ojantoa" ja siitä hetkestä hän ei ollut enää nukkunut eikä myös tavannut ainoatakaan ihmistä. No niin, joku varas on meitä pilkkanansa pitänyt.
Käännettäköön ukon pää ja oikein miesvoiman kielillä. SELMA. Ah, sillon on hän kuuro kuin hirsi. Toki, jos kellenkään, niin sinulle kallistaa hän korvansa nyt, koska, hänen ainoa poikansa, nyt tulet kuin Tuonelasta. Sillä kuolleena on hän sinua pitänyt, kovin sinua kaipanut ja murehtinut.
"Tulkaa sisälle; muuten tulee koko kuuro samalla huoneesen." Kaksi kauhean suurta merimiehen saapasta astui ovesta sisään, sitten vielä toinen pari ja viimeksi tuo pieni, nahkavaatteihin kääritty olento. Ovi sulettiin ja tulleet saatettiin kyökkiin. "Sinäkö se olet," sanoi isä toiselle miehistä. "Mutta, Herran nimessä, miksi olette liikkeellä tämmöisessä ilmassa?"
Viimein alkoi hän melkein uskoa, että palvelijat ovat erityinen rotu, joka ei kuule eikä näe, ja että parhaimman lajin heistä täytyy antaa tehdä korvissaan leikkaus, aivan niinkuin koirilta ja rotuhevosilta häntä typistetään... "Erikson mahtaa olla kuuro tai tylsämielinen", sanoi hän viimein, kun he hetkisen olivat yksin. "Miksi niin?"
Puna peitti Lisaveta Ivanovnan kasvot; hän ryhtyi taas työhönsä ja kumarsi päänsä kanvassikankaan yli. Samassa tuli kreivitär, valmiiksi puettuna: Käske, Liisa, valjastamaan vaunut ja lähdetään ajelemaan. Liisa nousi ompelupuiden takaa ja alkoi korjata työtään. Mitä, muoriseni! oletko sinä kuuro, vai? huudahti kreivitär. Käske pian valjastamaan vaunut.
Mutta sillä ei lausuta rakkaudesta kerrassaan mitään. Mieleeni muistuu vanha estetiikan professori, joka meillä oli Tübingenissä. Hän oli hajamielinen ja kuuro kuten useimmat esteetikot.
"Te tiedätte ehkä", sanoi Victoire, "että rouva Charlotte, tuo hieno nainen viereisessä huoneessa, on tänä yönä synnyttänyt lapsen." "Olisihan se ollut kuuro, joka ei sitä olisi kuullut", huomautti Norine. Neiti Rosine näytti viattomalta. "Minä en ole mitään kuullut." "Niin, meidän huoneemme on hänen ja teidän huoneenne välissä", selitti Victoire.
MARTTI. Poika, mitä jaarittelet? Tule likemmäs; sillä olenpa välimmiten vähän kuuro, niinkuin esimerkiksi nyt. Tule likemmäs ja haastele kovemmin. PAIMEN. Ryöväreitä olen nähnyt. Nyt läksit ryövärten käsistä karhun käpäliin. PAIMEN. Herra pehtoori! Mitä vasten? MARTTI. Huuda nyt ryövärit avukses. PAIMEN. Mitä olen tehnyt? MARTTI. Katsotko härkäis perään? PAIMEN. Minä en ole härkäpaimen.
En viitsinyt edes vastatakaan. Sulin silmäni ja koetin olla kuuro. Ajatukseni hajaantuivat. Tuskalliset tunteeni saivat vallan suoraan sanoen siinä oli kiukkuakin seassa ja työ unohtui jo kokonaan.
Talon omistaja, hyvin vanha ja hyvin kuuro kaupungin porvari, pantiin kyllä kiinni ja saatettiin oikeuden eteen; vaan paljoja tietoja häneltä ei voitu saada.
Päivän Sana
Muut Etsivät