Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Eräällä kolmannella tuolilla nähtiin 65-vuotias, kuuro ja melkein sokea tuomiorovasti Samuli Pryss, josta ilkeä huhu tiesi kertoa, että hän oli aikeissa esiintyä ylimääräisenä vastaväittäjänä.
VARRO. Anna, anna, minun tunnustella valtasuontasi. KAARLO. Ole huoletta, ei valtasuonessa ole mitään vikaa, mutta pää on vaan täynnä akkain lörpötyksiä. Jaha, no, koska sinä tulit niin voimmehan keskustella järkevämpiäkin asioita, mutta tässä emme saa rauhaa, se on varma; tuo on kyllä kuuro ja sitäpaitsi näkyy nukkuvankin, mutta kyökissä on kaksi ja ainakin toista kaksi tulee kohta lisäsi vielä.
Sillä edellyttäkäämme, että tuo kuuro jumala kuulisi rukouksemme ja muuttaisi kullatun kuparimme puhtaaksi kullaksi ja tekisi kaikista rikkautta ja ylhäisyyttä tavottelevista, nälkäisistä onnenonkijoista huomispäivänä Rothschildeja ja Howardeja, niin mitä hyötyä meillä siitä olisi?
Soutakaa vene tänne, matami tai neiti tai mikä lienettekin, huusi satamasillalla seisova mies, äänessään jälleen tuima sävy. Joko nainen ei tätä käskyä kuullut tai siitä välittänyt, ainakaan hän ei vastannut mitään. Oletteko te kuuro vai onko lempo tukkinut suunne? ärjäisi mies kahta kovemmin, läheten aivan sillan laitaan.
Ja kun olen liian kuuro ja liian rampa ja liian sokea ja liian mukeltava hampaitten puutteesta, etten kelpaa mihinkään, ei edes jankutettavaksi, silloin menen Davyn luo ja pyydän, että hän ottaa minut luoksensa". "Ja minä, Peggotty", sanon minä, "ihastun, kun saan nähdä sinut, ja otan sinut vastaan, niinkuin kuningattaren". "Jumala siunatkoon hellää sydäntänne!" huusi Peggotty.
CLEOPATRA. Et mua tunne. ANTONIUS. Kylmä olet mulle. CLEOPATRA. Oi, armas! Minä kylmä! Silloin taivas Mun sydämmeni jäistä myrkkyisintä Raetta valakoon! Sen ensi kuuro Mua kohdatkoon; kun sulaa se, niin myöskin Hajotkoon henkeni!
Puodissa-olijat poistuivat oven kohdalta koikkaellen naurunsa käsissä, paitsi muuan kuuro ukko, joka ei laulua erottanut, vaan suuttuneena katseli puotimiestä ja noita ihmisiä, joiden luuli hänelle nauravan. Viimein tämä leikki loppui siihen, että Kastori kävi vetämässä kamarin oven kiinni. Ei tullut kauppias sitä enää avaamaan, vaan kiljui sitä hartaammin.
Amatfiah ei näyttänyt olevan kuuro sanoille, mutta Juditha ei tahtonut kuulla sanaakaan sellaisesta puheesta. "Ei", parkasi hän, "mikään ei voi minua riistää täältä, ennenkuin tiedän poikani kuolleeksi. Vaikka vaarakin uhkaisisi, niin pysähdyn siksi kun hän on vapaa kaikesta kivusta ja vaarasta.
Ne naittakaa, Niin rutommin kuin ruudin ruhjomalla Ja kilvan portit selkiseljälleen Avautuu teille. Vaan jos ette naita, Niin ärjy meri puoliks ei niin kuuro, Rajump' ei leijona, ei vuoret, vaarat Niin järkkymättömät, ei itse kuolo Niin raima ole surmaraivossaan Kuin kaupunkia puoltamassa me.
Ollia harmitti kyllä, mutta ei uskaltanut yrittää pahantekijää rankasemaan, vaikka se oli häntä pienempi. Ollilta pääsi sen sijaan haikia itku. "Voi, sinua hupsun-kenkä; voi, sinua lehmän-kenkä! Onko sinulla jänis housuissas?" pilkkasivat toiset pojat. "Ota vastaan; anna selkään sitä saakelia, äläkä itke". Eikä Olli ollutkaan kuuro.
Päivän Sana
Muut Etsivät