Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Kun olin tointunut ja päässyt jonkunlaisesta tukehuttavasta vaivasta kurkussani, nousin ylös ja jatkoin matkaani. Vaikka olin tämmöisessä hädässä, en yhtään ajatellut palaamista. Minä epäilen, olisinko ajatellut, vaikka schweitziläinen lumivierros olisi tukkinut Kent Road'in.
Kolmipeninkulmainen kahden pitäjään wälillä olewa taiwal oli edessämme. Taipaleelle lähtiessämmekin oli jo jotenkin sakea lumipyry, joka oli kohta alkutaipaleessa tukkinut tiet melkein pahaksi. Taipaleen puoliwälissä oli useampia taloja, joissa meidän täytyi syöttää ja puhalluttaa hewostamme.
"Et tuota rumaa konttia saa ottaa, minulla on hyvin nätti pieni laukku, jonka itse kudoin sedän luona ollessani Kuopiossa, odota vähän, niin minä noudan sen!" Heti tulikin Anna takaisin laukkuineen, johon oli tukkinut evästä mitä parasta talosta löytyi. "Kas tässä, Ristoni ... Risto, eväslaukkusi". Risto ripusti laukun kannattimesta kaulaansa, ihastellen vuorotellen Annaa ja laukkua.
Hannu osotti pieniä savuräppäniä, jotka olivat suljetut jäällä ja lumella. "Luultavasti," hän sanoi, "näitä ihmisparkoja on kohdannut kova lumipyry, joka on tukkinut räppänät. Se on ainoa selitys. He ovat tukehtuneet ja heidän kuolemansa lienee tapahtunut samalla haavaa." Robert oli samaa ajatusta. Hän ehdotti, että ruumiit haudattaisiin. Hannu suostui siihen mielellään.
"Pretorianini ovat valmiina," huudahti Tigellinus, "ja jollet olisi heitä rauhoittanut, olisin ikipäiviksi tukkinut kirkujien suun. Sääli, Caesar, ettet sallinut sotamiesten käyttää voimiaan." Petronius katsahti puhujaan, kohautti olkapäitään ja virkkoi: "Ei se vielä ole myöhäistä. Ehkä he jo huomenna saavat niitä käyttää." "Ei, ei!" huudahti Caesar.
"Tuli varhaisena aamuhetkenä leimahti ja liekahti ja salaman nopeudella lensi pitkin olkikattoja, niin että ihmiset töin tuskin pelastuivat aukkojen kautta, joita heidän täytyi tehdä muuriin, koska tuli jo oli tukkinut molemmat portit ennenkuin sitä kukaan aavistikaan". Kersti katseli haaveksien hiilten hehkunaa ja tuota kuumaa elämää, joka loistaen ja säihkyen itseään kulutti.
Vuostuhannet, vuosmiljoonat on turhaan urkkinut ihminen: mikä elämän, yksilön tarkoitus on? mikä meidän on oikea kehto? mitä varten me luotihin maailman? mihin kuljemme sokkoina kaikki? Niin tuhannet, niin miljoonat, on näitä turhaan tutkinut, kunnekka musta multamaa on heiltä kurkut tukkinut. Olenko, narri, suuri hullu lapsi? Vaikk' enhän muita narrimpikaan ois!
Ja pitkinä kesäöinä hän lauloi lydialaisen luutun säestämänä lauluja, jotka hetken innoitusta olivat pakahtumallaan. Mutta ikkuna ei auennut. Ei ystävällistä tervehdystä valaisemaan yön hämärää. Kaikki oli hiljaista ja pimeää. Hän ei edes tiennyt, kuunneltiinko hänen laulujaan ja hyväksyttiinkö hänen esiintymisensä. Mutta Ione ei nukkunut eikä liioin korviaan tukkinut.
Hän oli kauhea! Mieleeni muistui se korkea virkamies, jonka suun hän oli tukkinut, kun toinen oli tehnyt vertauksia mastodanttiin. Tuonnäköinen mahtoi tuo vedenpaisumuksen takainen eläin todellakin olla, vast'ikään pelastuneena toisen väkevämmän eläimen kynsistä, joka oli hänen kimppuunsa hyökännyt alkuaikaisten rämetten ikuisissa lietteissä.
Mutta kreivi oli, luultavasti myöskin sattumalta, tukkinut sen puumulilla sisästä päin, niin ett'ei näkynyt mitään. Tuo nyt oli harmillista! Kreivinna kuunteli, hengitystään pidättäen, mutta ei kuulunut muuta kuin kynän rapinaa ja paperin kahimisesta. Ja kun kreivinna joskus illalla käänsi puhetta sinne päin ja tiedusteli mieheltään asiaa, silloin tämä hyvin salaisena virkkoi: "Kärsimystä!
Päivän Sana
Muut Etsivät