Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Voi, minun päiviäni, kuinka olette sieviä molemmat. Kyllä meidän nuorilta herroilta varmaan päät pyörälle menee, teitä nähdessä. KAUPPANEUVOS. Niin, kuulkaahan, rouva Oksman, onko paviljonki tässä nyt täydessä järjestyksessä? ROUVA OKSMAN. No, kyllähän sen pitäisi olla. Omin käsin olen siellä laittanut kuntoon kaikki. Ja puutarhurin kanssa kannoimme sinne huonekalut. KAUPPANEUVOS. Puutarhurin?
Minä lohdutin häntä niinkuin taisin, mutta muistin hevosta Grimpenin suolla ja aavistin, mikä kohtalo eläin-raukalle oli tullut. "Kuulkaahan, hyvä Mortimer", sanoin minä jylkyttäessämme eteenpäin epätasaisella tiellä, "te varmaan tunnette useimmat niistä, joita voi pitää naapureina?" "Kyllä, minä tunnen melkein kaikki." "Voitteko sanoa jonkun naisen, jonka nimen alkukirjaimet ovat L. L.?"
Hovilainen tuijotti paperiin, ajatuksiinsa vaipuneena, käänsi sen sitten kiinni ja virkkoi naurahtaen: "Hyvä tästä tulisi paperi, vahinko vaan ett'ei summa ole suurempi". "Taas yhtyi ajatuksemme", naurahti nyt Kokka. "Kuulkaahan", sanoi Hovilainen; "ilman minua ette saa Könnilää kirjoittamaan, emmeköhän pidä tätä asiaa niinkuin meidän yhteisenä? Mitä siihen sanotte?" "Aivan oikein!
Mit' ompi tää? 2 SOTAMIES. Antonion haltija, Herkules jumala, nyt hänet jättää. 1 SOTAMIES. Menkäämme, kyselkäämme, onko samaa Toisetkin kuulleet. 2 SOTAMIES. Kuulkaa, miehet! KAIKKI. Kuulkaa! Haa! Kuulettenko? 1 SOTAMIES. Kyllä. Eikö kummaa? 3 SOTAMIES. Kuulkaahan, miehet, kuulkaa! 1 SOTAMIES. Seuratkaamme Niin pitkälle, kuin lupa on, sit' ääntä; Saas nähdä, miten loppuu. KAIKKI. Kummallista!
Kuulkaahan vain: ennen muinoin, se oli muutamia päiviä sitte, asui täällä nuori nainen ja tuolla puolella nuori merimies. Ja he rakastivat toisiansa ja yhtyivät väliaidan luona joka ilta. Mutta kun heistä vihdoin alkoi tuntua liian väsyttävältä tuo pelkkä toistensa katseleminen, johtui Laurkullenin Tisben mieleen oivallinen ajatus, kiivetä tämän tynnyrin päälle näin ."
Jos kaunis serkkuni voi pitää lupauksensa, niin antaisin teille mielelläni sairaan itsensä lääkärinpalkkioksi, laski kuningas leikkiä. Mutta valitettavasti ei se asia ole minun vallassani. Kuulkaahan, voiko serkkuni sanoa minulle, mitä tämä kirje merkitsee?
"Vai kuului!... Hyväpä se, hyväpä se ... aina sitä tähän taloon tullessa saapi noilta silmiään varoa ... rouvastin ollaan lapsia olevinaan, vaan köyhää sitä kyllä pilkata osataan..." nurisi ukko kääntyen kartanon poikki pirttiin päin. "Kuulkaahan, Jussi, Jussi hoooi!" huusi Janne perään. "Hääh!... mikä sillä nyt?..." murahti Jussi ja hieman päätään käänsi.
»Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, Vaan mist' elatuksesi sait? Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs, Vai maantierosvous kait?» »Jos suurta tai pientä ma rosvoilin; Ropo ois toki taskussain; Ja jos kerjäläisenki paljastin, Eheämp' olis nuttukin vain!» Tuli säihkyi silmistä Döbelnin: »Schantz, kapteeni, kuulkaahan! Ken kaatunehist' oli urhoisin Urohist' tämän komppanian?»
Vaan viimein luuli, tiesi Arvoisa herrasmiesi, Mi saattaa humalaan: Kas: "Tee ja kahvi kulta, Ne käskyn saavat multa Marssia manalaan." Niin sanoi hän ja läksi Nyt käymään edemmäksi Raittiusjuhlahan, Siell' lausui tuttaville, Isänmaan ystäville: "Hoi pojat, kuulkaahan!
"Kuulkaahan nyt, neiti", keskeytti Eugen, "te istutte aivan varmaan liian paljon yksinänne kotona. Ei ole terveellistä teidän ikäisellenne nuorelle tytölle, enempää kuin muillekaan, aina istua kotona ja mietiskellä. Eikö teillä ole halua toisinaan seurata minua ja vaimoani teatteriin?" "Ei, kiitos, minä olen mieluummin lasten kanssa kotona", vastasi Julia lyhyesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät