United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä oli enemmän lunta kuin metsässä ja kaikki oli peitetty sen valkeaan vaippaan samoin kuin isäni ruumis ruumisliinaan. Jäljet askelistani olivat ainoat merkit elävästä olennosta tällä autiolla paikalla. Tuuli oli asettunut, eikä mikään liikahtanut, ei edes lumiset oksatkaan. Kaikki oli kuollutta! Tämä dli kuolon ja kolkkouden maa; äänettä, liikunnotta, elotta.
Lopuksi valaisivat ainoastaan taivaan tähdet, peittämättömäin akkunain kautta, hyljättyä miestä, miestä, joka kärsi ja taisteli maltteliaassa hiljaisuudessa. Ainoastaan silloin tällöin joku katkaistu älähdys. Uskollinen sydän vaikeroitsi kuolon kilvoituksessa.
Rukoile kaikkien eläväin puolesta: Maan piiri asukkaillensa On Herra vallassasi; Sä tuskat kaikkein karkoita Vahvalla voimallasi; Lievitä kivut eläinten, Suo myöskin kuolon jälkehen Heill' lepo armostasi. Rukoile kuolleiden puolesta: Tiedämme kuolleet nukkuvan, Ja heidät kätkee hauta, Vaan Jesus Kristus kuoleman Musersi kuolons kautta.
Oli mulla kulta kaunoinen Ja ilonen kuin aamu; Eikä muistostani koskaan men Se tyyni taivaanhaamu. Viel kuolon maassakin mun korvissani kaikuu
Siten oli hän Wapulle kuollut samalla hetkellä kuin lääkäri oli ilmoittanut, että hän tulisi elämään ja hän hautasi Joosepin silloin, kuolon tuska sydämessään, vaikka hän vastaanotti ilmoituksen hänen ylösnousemisestaan kuin vapahtamisen sanoman! Näin istui hän kauan, katsellen Joosepin kauniita kalpeita kasvoja hän kärsi niin paljon kuin ihmissydän voi kärsiä, mutta kärsivällisyydellä.
Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain: Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain. Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan, Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan. "Riemuitkaatte", niin hän huusi, "rikoksista riemuitkaa: Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa!
Kuin tuhanten koskien melske, Niin temmeltää, teiskaa ja ryskää Se kuolon ja kunnian pelto, Ja pilvenä savu kiirii. Ja pilvien yöss' Käy sankarlauma Kuin peikkoen synkeä parvi, Ja vilkkaasti välkkyvät miekat.
Tuon heikon kukan hennon kuoren alla Asunto eloll' on ja kuolemalla: Se sielun virvoittaa, jos sitä haistat Sydämmen, aistin kuolettaa, jos maistat. Hyv' on ja paha tahto ihmisessä Kaks vastavaltaa niinkuin kukkasessa; Pahempi näistä missä voiton saa, Sen kasvin kuolon toukka kuluttaa. ROMEO. Huomenta, isä! LORENZO. Herran rauha Mink' äänen varhaisen ma kuulenkaan?
Oi, suo mun luonas istua hiljaa, nähden, Kuink' kevät kaunis koituvi talven yöstä Ja, kukkais-vauloin, purppuranauhat päässään. Onnelan päiviä suo. Ma istuin taannoin, tyttöni, vuotehellas; Sun silmäs synkkä ol', iho riutununna, Ja kuolon kalpeus niin kuni nietos kylmä Verhosi kasvoja vaan. Nyt talvi karkas.
Kuolemalta vahva valta Vahvemmalle lankeaa; Risti maahan kuninkahan Maan-alaisen masentaa. Valo loistaa, varjot poistaa, Murheet murtaa, riemun tuo; Omillensa luoduillensa Herra pelastuksen suo. Taivaan herra kuoli kerran, Jott' ei kuolis syntinen, Näin meit' auttaa kuolon kautta Elämähän uutehen.