Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Kuolemalta vahva valta Vahvemmalle lankeaa; Risti maahan kuninkahan Maan-alaisen masentaa. Valo loistaa, varjot poistaa, Murheet murtaa, riemun tuo; Omillensa luoduillensa Herra pelastuksen suo. Taivaan herra kuoli kerran, Jott' ei kuolis syntinen, Näin meit' auttaa kuolon kautta Elämähän uutehen.
Kronstedtinpa adjutantti, Luutnant Reicher lauseen katkas: "Se on väärässä ken lausui, Että Klingspor ei oo matkass'; Adlercreutz ja Hertzen poisti Häpeämme voimillansa; Marski olj jo, hitto vieköön, Niinkun ennen matkassansa." Major Furumarki lausui: "Kuninkahan syy on tässä; Miksi hänen armostansa Leikkiin pääs tää pata-ässä?"
GLOSTER. Tass' ovat, herra, Ranska ja Burgund. LEAR. Burgundin prinssi, käännyn ensin teihin. Te kositte tuon kuninkahan kanssa Mun tytärtäni. Mitä myötäjäisiks Vähintäin vaaditten, vai luovuttenko Te pyyteistänne? BURGUND. Jalo majesteetti, En enempää kuin myönsitten, ja ette Vähempää suinkaan anna. LEAR. Jalo Burgund, Häll' oli kallihina kalliin arvo; Nyt laskenut on hinta.
Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!» Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, mut murhe istui vierellä kuninkahan. Ja suuri on kuninkaiden murhe. Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie!
Talos ehkä autio ammoin lie, kotimaahan kun vihdoin sun kohtalo vie, mut muista: se seisoo paikallaan niin totta kuin laki Ruotsinmaan, ja jos luotat sa sanaan kuninkahan, näet kaksinkerroin sen karttuvan; kun vainiolta sun kuningas vei, sua unhoita Oxenstjerna ei, saat tilaa kaksikin kaunista, sotilaan on saatava palkkansa. Näin lausuen verkkaan pois hän läks, mut mieleni niin kävi virkeäks ja vielä aamulla naurusuin ma päälleni rautapaidan puin.»
Nyt kuninkahan luo vien teidät, Ja hänet heitän turviinne. Syy tärkki Mun käskee salass' olla vielä hetken. Kun opitten mun tuntemahan, ette Te tätä tuttavuuden lainaa kadu. Ma pyydän, mua seuratkaa. Neljäs kohtaus. Sama paikka. CORDELIA. Ah! hän se on!
On toinen kuin veri punainen ja kolmas kuin yö musta. Ens kivi on nuoruus kuninkahan ja toinen on kuningasrata, mut kolmas kaikkea merkitsee, mitä hällä on kaduttavata. On vanha jo kuningas Börje, jää jo häneltä valtikka, valta. Hän haudan jo matkaa haaveksii ja pääsyä taakan alta. Elo julmako on? Me väitämme niin, kun varpunen maahan putoo, mies sortuu sorjihin unelmiin.
Lähetämme Siis teidät, Cornelius ja Voltimand, Tään tervehdyksen vanhaan Norjaan viemään; Mut neuvotteluun kuninkahan kanssa Isompaa valtaa emme anna teille, Kuin myöntää nämä selvät pykälät. Hyvästi, kiire taatkoon innostanne! CORNELIUS. Nyt, kuten aina, sitä osotamme. KUNINGAS. Sen uskon. Herttaiset jäähyväiset!
Sali Finjalin linnan loistaa, Mutta sielläpä synkkinä vaan Kolme kulkevi poikaa Kuninkahan Morannalin. Jousen kantaja Gall on tuima, Rurmar soittaja suruissaan; Vasta sodasta tullut Vaiti on jalo Klesamor. Salaa katsovat toisihinsa, Uhkaus silmihin syttynyt on. Vihan tuli on valmis Sydämist' ulos leimumaan. Miks' on linnasta riemu poissa, Aamu loistava levoton noin?
Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi äiti, äiti joudu jo ikkunahan! Se valkea valjakko on kuninkahan.» Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Oi peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun. Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan, niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan. Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
Päivän Sana
Muut Etsivät