Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
»Kukkain kuu jo talven liensi, ristin eestä taistoon riensi urhot Serbian. *Serbian ruusun* punalehti kelmetä jo ennen ehti, kuin ne kuihtui, kukat kunnahan. »Luona hopeaisen Savan vaipui tuskiin sydänhaavan hautaan hiljaiseen. Yksi tiesi sen, oi armas: pakahtui tuon immen parmas, kun toit tänne sulhon orjuuteen. »Riemuhuudot kun soi sulle, murheita toi mieleen mulle juhlan päivä tää.
Kuin kukat, sulkeuneet ja kumartuneet yökylmän alla, paistaessa päivän taas kaikki aukee, kohoo korressansa niin kävi kuntoni nyt uupunehen, ja sydämeeni uljuus moinen syöksyi, ma että aloin vapahalla miellä: »Ah, armiasta, joka auttoi mua, ja sinä, ystävä, mi kuulit heti totuutta sanain sulle lausuttujen!
Kukapa tiesi, mitä niin surullista siinä nuotissa on? Mieleeni muistui isäni ikivanha huone. Ma näin jo etäältä sen akkunain viheriäiset etehiset; katolla kellertivät kattolaukan kukat, portin sisäpuolella haukkui vanha talonkoira.
Mun valtani! Kuuletko verteni virrat? Mun voimani! Armas, sa vaikenet, raukeet. Soi päällämme salliman vaskiset pirrat; sa silmäsi suljet ja umppuna aukeet, mun murheeni Eya, nyt hetkisen hurmani lentävän leija. Atlantica! Laulavat allamme laineet. Atlantica! Pilvien paltehet toistaa. Atlantica! Kertovat matkamme maineet, kukat kullalle, honkapuut hopealle loistaa.
Lumi ompi peittänyt Kukat laaksosessa, Järven aalto jäätynyt Talvi-pakkasessa, Varpunen Pienoinen Syönyt kesän einehen; Järven aalto jäätynyt Talvi-pakkasessa. Pienen tuvan ovella Seisoi tyttö-kulta: "Tule varpu, ilolla, Nouki siemen multa. Joulu on. Koditon Varpuseni onneton. Tule tänne ilolla, Nouki siemen multa."
Niiden pienten salmien rauhallisessa, haaleassa vedessä, jotka oikullisesti polveilevat matalampien saarien välillä, rehoittaa ihmeellinen paljous vesikasvia, joissa on valkoiset tai lavendelinväriset kukat. Molemmin puolin näitä pikku salmia kasvoi, tiheässä kuin aitaus, aina viheriöiviä sanajalkoja aavistamattomassa kehityksessä.
Minä vain tarkastelin vihreätä ruohikkoa, virkkoi hän; minun viimeiset askeleeni käyvät valkoisten ja sinisten vuokkojen yli... Saanhan sentään elämäni loppuhetkellä kulkea ruusujen päällä... Kuitenkin, mitä sanonkaan! lisäsi hän vakavasti; olen kiittämätön lempeätä sallimusta kohtaan ... ovathan kukat ennenkin puhjenneet minun jalkojeni juurelta ... mutta minä olen niitä polkenut Jumala antakoon sen minulle anteeksi!
Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta, kun kasteen helmeilyä kukat juo, ja vieno rusko, hohtain taivahilta, jo rusositeet lännen pilviin luo: niityllä nuoret kaikki karkeloivat, jää ukot kylään neuvottelemaan, käy kautta laihon kultalaineet loivat, ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat, ja suvirauhan autuus laskee yli maan: niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy Italian taivas yli Pohjolan.
Kysy häneltä! ANTEEO S. Totta puhut. Heimolaiseni surmasit^ mutta minut pelastit katkerasta, häpiällisestä kuolemasta. ROLF JUTE. Lähde nyt kanssani, lemmittyni! Kirkkahan taivaan alle, armahan luonnon sylihin tultuasi, kukoistavat kuihtuneet kukat uudestaan kasvoillasi ja paennnt rauha palajaa taas tuskaantuneesen sydämeesi; Tule, morsiameni! EBBA. Hyvä Jumala! PEKEETUA. Rakas tyttäreni!
Maalla päivän paistamalla Kukat kasvaa, virrat juoksee, Metsikkökin kohoaksen, Valot, varjot vaihtelevat. Metsän takana on niitty, Niityllä on vanha koivu, Latvassa sen istuu kyyhky; Kusta kotoisin on kyyhky?
Päivän Sana
Muut Etsivät