Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma!
Vaan Thoas hänt', Aitolian mies, päin viskasi keihään ryntääseen näpyn alle, ja keuhkoon upposi vaski. Karkasi kaatuvan luo Thoas aimo ja ankaran keihään tempasi rinnast' irti ja koppoi viiltävän miekan, iskien vatsan auki ja hengen riistäen hältä.
Nimismiehen renki, tunnustettu tanssitaituri, koppoi käsiinsä muutaman kaikella kiireellä juoksevan piian ja hänen kanssaan pyörähytteli valssia siinä pihalla. »Jaska se pitäisi olla tuolla salissa näyttämässä niille tanssin mallia», sanottiin joukossa. »Mutta katsokaahan!» sanottiin sitten, kun Jaska oli tanssinsa lopettanut piian viimein karattua hänen käsistään. »Tule katsomaan sinäkin, Jaska!
Valveutui uros, viel' oli kuulevinaan jumaläänen, istumahan heti nous, ihotakkiin suorihe sorjaan, uuteen, pehmoiseen sekä vaipan valtavan otti, jalkoihin jalohohtoisiin sirot anturat pauloi, miekan, huolitetun hopeoill', olan ympäri vyötti, valtikan taattoisen, ikiaikaisenpa jo koppoi, noin sopavälkkyjen riensi akhaijein valkamaleiriin.
Ja hän otti orjan muodon tuo pyhä Jumalan Poika, itse painui paatoseksi, ilman lintuna liversi, meni pois meren kalana, vaahtopallona palasi, puutui puuksi, maatui maaksi, kasvoi kukkana kedolla, toukkana kukan kuvussa, perhosena päivän alla. Paistoi marjana mäellä. Koppoi marjan kourahansa Marjatta, korea impi, synnytti Pojan pätöisen.
Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret, pajupehkot, kuusen juuret, lepän lehvät, koivun kuoret!"
Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.
»Jos sinä sisko Katria...?» koetteli äiti. »Taikka minua. Minä olen tätisi Liisa.» Hourauksen näyt kun yhä likenivät, huudin minäkin tiukemmin Maria. Vaan täti Liisa se luuli itseään Mariksi, koppoi raamatun siitä lohdutusta antaakseen.
Joka voitti Pohjolan isännän! Joka suisti hiiden hirven! Joka koppoi Kyllikin korjaansa! Kenenhän ensiksi ottaa? Astu, tyttöni, eturiviin, että näkee, jos hyvinkin tahtoisi sinut ensiksi ottaa!» Vartokaamme, valitkaamme. Katsokaamme, kiertäkäämme. Ei pidä kiirettä Kauko. Sai huoletta ennen, kenen tahtoi. Pysähtyivät karkelot ennen, kun tanhualle astuin.
Joukean jousen koht' olan taakse jo heitti ja kietoi hallavan varrelleen sudentaljan, verhosi päänsä näätäiseen hytyrään sekä koppoi kärkevän keihään. Leirist' ulkosi noin hän laivoja kohti, mut ollut sielt' ei Hektorin luo sanan tuojana saapuva koskaan. Taa jo kun tungos jäi niin miesten kuin hepojenkin, riensi hän joutuen tietään.
Päivän Sana
Muut Etsivät