Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kekalla niskoin, ryhti isäntämiehen, kädet selän takana käveli edestakaisin lattialla ja ajatteli vaan Siiristä, ruunikosta, markkinoista, tuhannesta markasta ja Jokelan kuuliaiskemuista. Mutta kello tuvan seinällä löi jo kymmenen; silloin havahtui Jukke, alkoi laittautua kotiin lähtemään, koppoi päällysnuttunsa seinältä, pani sen päälleen ja toimittautui tielle.
Seisoi rinnakkain he, ja koppoi kiekon Epeios, viskasi kiepahtain, mut heittoa katsojat nauroi; toisena heiton heitti Leonteus, aaluva Areen; kolmas mies Telamonin juurt' oli ankara Aias: kaikkien merkkien taa käden jäntevän heittopa kantoi.
Virkki, ja jousen vei majatalteen joutuen Teukros, harteilleen nelivuotaisen sielt' otti hän kilven, kaunoisin kypäröin myös suojasi pään päteväisen; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä; valtavan, vaskitetun hän koppoi kärkevän keihään, noin varaeltuna Aiaan luo taas juoksi ja joutui.
"Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, koppoi kuontalon vesiltä, villat hienot lainehilta. "Siitä liitti liukkahasti, kapaloitsi kaunihisti vaahterisehen vasuhun, kaunoisehen kätkyehen. Nostatti kapalonuorat, vitjat kultaiset kuletti oksalle olovimmalle, lehvälle leve'immälle. "Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempeänsä alla kuusen kukkalatvan, alla penseän petäjän.
Virkki ja vaskenvälkkehisen, lujan otti jo kilven, poikans', urhokkaan Thrasymedeen, jättämän sinne itse hän varjeekseen isän kilven näät oli vienyt kärkevän, vaskitetun myös koppoi valtavan peitsen, uksest' ulkosi noin sekä surkeuden näki suuren: hämmingissä akhaijit, heit' urot vainoamassa korskeat Ilionin, hajotettuna korkean muurin.
Sinne valaistujen ikkunain ääreen raukka olisi kuollut, mutta joulupukki tuli ja koppoi pojan konttiinsa. Ja huomenna hän tulee, kun joulukuusi on sytytetty. Sen pituinen se.» Niin tulikin. Mukana oli ristimätodistus, nimenä: Veli Erkki. Se oli reippaan näköinen poika. Katse avonainen ja rohkea ja suu sellaisessa hymyssä kuin olisi hän sanonut: Mehän olemme vanhoja tuttuja.
Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: "Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieretteli.
Vanhus virkkaen noin ihotakkiin suorihe sorjaan, jalkoihin jalohohtoisiin somat anturat pauloi, soljin kiintäen varrelleen puki purppuravaipan kahdenlaajuisen, nukan pehmeän peittelemäisen, kärkevän, vaskitetun käsin koppoi valtavan peitsen, noin jo akhaijein riens sopavälkkyjen valkamarintaa.
Tämä Juken poru kuului porstuaan, niin kuiske kulki miehestä mieheen, hengestä henkeen että: »Lujallepa pannaan Antti. Lujallepa pannaan. Ei ole kohta helppo. Ei ole helppo, ei ole leikki, ei ole.» Mutta nimismies koppoi lakkinsa, ja aukasi kammarin oven mennäkseen ulos. Silloin samassa avauksessa lähti Antti ja nimismiehen palvelijakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät