Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Syntyi siunattu sikiö, Tytär kaunis Kustavillen Juuri joutuissa kotihin. Tuli tuiskui taivahallen, Kohta kiljuivat kanunat, Tykit vaskesta valetut. Ilmaantui ilo ihana Ruotsin riikin riskimmillen, Kaiken kaupungin väellen. Varsinki vapaasukuiset Kohta kirkkohon kävivät Kuninkaamme kuulun kanssa. Siellä herra hengellinen, Opin isä oivallinen Kiitosvirren kaunihisti Luki Luojalle somasti.
On aamu ja käy hääsaatto Nyt kirkkohon verkalleen Ja vieressä sulhon uljaan Käy morsian kruunuineen. Ja uhkea Herran huone Luo tuntehet hartahat; He saattoa johdatellen Luo alttarin astuvat. Vaan alttarin luona nainen On kalvea, verho sen On palttinakaapu, sormus Sen sormessa kultainen. Ja keltaiset kutrit liehuin Luo sulhasen rientää hän: "Et uskoton ollut sentään, Oi armahin ystävän'!
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä. Kasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris; Tämä likka on lihava ja punaposki kaunis. Minä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka; Eipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan. Nätti likka liian nuori olen minä aina, Kulta käypi katsomassa joka sunnuntaina. Jos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä, Ja kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista nyt; taas aurinkokin paistaa, mont' aikaa piileillyt, vesillä, mailla tuuli vain hiljaa henkäilee; mihinkä kaunis ilma nyt vanhaa viettelee? Mihinkä tällä kertaa nyt ukon käynee tie? Kotiko hälle kolkko ja nurkka alus lie? Miks pyhävaatteisinsa pukeunut hän on, olisko mieli hällä nyt mennä kirkkohon?
On aamu ja käy hääsaatto Nyt kirkkohon verkalleen Ja vieressä sulhon uljaan Käy morsian kruunuineen. Ja uhkea Herran huone Luo tuntehet hartahat; He saattoa johdatellen Luo alttarin astuvat. Vaan alttarin luona nainen On kalvea, verho sen On palttinakaapu, sormus Sen sormessa kultainen. Ja keltaiset kutrit liehuin Luo sulhasen rientää hän: »Et uskoton ollut sentään, Oi armahin ystävän'!
Ah, silloin viikon vaivat on Ohitse, pääsen kirkkohon, Ja kirkoll' armaan nähdä saan, Ku viikon kaipas kultoaan. Kai siellä mäellä seisonee Hän ennalt' yksin, vartoillee. Ja järven jäille katsahtaa, Kun reet ja kansa tulvajaa. Mua vaan hän etsii silmillään: Ja joukko karttuu yhtenään, Siin' äkkiään mä ilmenen Ja naurain häntä kättelen.
Vaarit kirkkohon käveli, Pojat meni männykköhön, Yksi veijari vetääpi Taskumatin taskustansa, Josta jakoi joukollensa, Vaan ei vaarillen sanonut. KETUNPOIKAIN EL
Kun kultani kanssa menin kirkkohon, Siell' liikkui moni kieli, viekas, armoton, Ja parjausta lausui he siellä montakin; Ne saattavat kyynelet mun silmihin. Nuo orjantappuraiset ne kyllä pistävät, Vaan viekkahat kielet on vielä häijymmät; Niin ankarasti polta ei tuli palava, Kuin rakkauden liekki, mi palaa salassa. Voi, mitä mulle teki isäni, äitini!
Käy pirta ja niidet ne helskähtää Ja oudosti silmä se välkähtää. Pyhä aamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. "Laps', nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon." Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Hän tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän.
Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Kunhan kankaan kainalossa pirtti nousis uusi. Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle. Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät