Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle. Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi. Nurmen heinä helkkyisi ja kukat kumartaisi, Kumartaisi kukkaset ja tuomet tuoksuaisi. Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. ARVI J
Kuului löttöjen löpinä, Tuohikenkien tohina; Pojat kirkkohon tulevat, Kirkkomäellä melskoavat, Viinapuolikon povella, Olutkannun kainalossa; Ei oo kirja mielessänsä, Ei papin parahat saarnat, Tytöt mielessä makaavi, Syämissänsä sytevi. En mene Matille.
Vankka ja loistava kunniasta Puhdas oppimmekin on vasta, Plutus-Mammonauskonto, Grotte kulkee kulkuaan Kultakuuroin yhä vaan. Herra, luulis nyt sun voivan Todeks tehdä aattees oivan, Suunnitelmas loistokkaan: Ankarille Jättikiviperuksille Luoda templin hirmun suuren Majaks Mammonjumalan. Arkkitehti roomalainen Muovaellut muodon on, Piirustus on arvokkainen Mammonamme kirkkohon.
Lappalainen pääsi haltijatarten valtakunnan jäseneksi, ollen onnellinen saadessaan olla ainoastaan palvelijana; ja istua ovensuussa, samalla kun André ylimmillä kunniaistuimilla istui. "Nyt käymme kirkkohon, Lamik," sanoi André viikko viimeisen kokouksen jälkeen. "Minä olen pappina, ja sinä olet lukkarina, ja sinun on sanominen: amen." "Mutta miss' on seurakunta?" kysyi Rikkut.
MARGAREETA. Ma milt'en vaivu polvilleni; Sain kaapist' uuden lippahan Entistä vieläki kauniimman: Se on eebenpuuta, ja koruloita Se täynn' on ihmeen ihanoita. MARTTA. Sit' äidilles älä kerro sie, Ne muuten pappi taaskin vie. MARGAREETA. Ah, katsokaapa näitä vainen! Kuink', onnen laps, oot ihanainen! MARGAREETA. Vaan kirkkohon en saa paha kyllä En kylään mennä korut yllä.
Pyhäaamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. »Laps, nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon.» Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Ja tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän. »Jo kirkonkellot ne yhteen soi, Oi lapsi raukka, mik' on sun, oi?»
On pyhä-aamu armas, Käy kansa kirkkohon, Vaan mull' on tunto karvas: En pääse joukkohon. Vaan nouse, rukouksein, Nyt ylös taivaasen Ja kanna huokauksein Maailman Herrallen! Täss' ahon aukealla On mulla temppeli. Täss' olen laitumella Ma luona Herrani. Hän kuulee kaikkialla Mun rukoukseni, Siis sinikannen alla On mulla kirkkoni. Lapsi ja kuusonen.
Niin on noita neitosia, Kun on maalla mansikoita, Punakukkia keolla. Niin on noita neitosia, Kun on kaupungin kanoja, Eli liinalintusia. Erilainen kirkonkäynti. Kuului kenkien kupina, Kautokenkien kapina; Tytöt kirkkohon tulevat, Leimahtavat lehterille, Rinnan auki riehkäsevät, Kirjan sieltä kiskasevat, Josta virren veisoavat, Luvut kaunihit lukevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät