Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Silloin majesteetin kaikkivoivan Eteen maahan lankesit ja nöyrä Herran-palvelija Moses yksin Astui vuoren vapajavan päälle Astui pilven mustaan iki-yöhön: Siinä yössä valkeus on Herran, Siinä kätkee kuolevaisen silmän Nähtävistä kuolematon Luoja Suuruutensa, jonka kirkkautta Elävin ei silmin nähdä voisi. Voi! Kun muistan työsi suuret, Herra!
Vuos' yhdeskolmatt' ehti tulla: Kuin teräksellä karkaistulla Mä iskin lemmen valkean: Voi tuhat, voi sit' armautta, Sit' ihmissielun kirkkautta! Vaan sen vei surma hautahan. Hän kuoli! Ken vois ihmetellä, Jos, synkeällä sydämellä, Suon kyynelvirran vuotavan? Vei kateus ei murhe siitä; Söi halla tapahtuuhan niitä; Vaan surma vie mun surmahan!
Mistä?» »Ma tiedän vain matkani pään, kun joutanut muuta ma en kysymään, ma tehtävän sain, polun äärettömän, näet kirkkautta kohti mun kiirehtävän.» »Ja matkasi milloin jo alkanut on?» »Ajan aamussa uskoin jo aurinkohon!» »Siis päivänkö linnoihin päättyvi ties?» »Niin totta kuin oon pyhän auringon mies! En tahdo, en voi epäonnistua! Ma tiedän, mun viestini turvaa mua, se on hyvä, se on hyvä!
Hangon edustalla olevissa, punaiselta paistavissa kivilouhuissa. Ei ole meressä sitä kirkkautta, mikä on suolaisen meren vihertävässä pinnassa. Ja sitten on laine niin siivo ja kevyt, vaikka se kyllä voinee olla äkäinen ja vaarallinen.
EBBA. Vanno siis, ettäs kuolemahas asti puolustat isääni, ettäs ennemmin annat hakata itses kappaleiksi, kuin jätät hänen vihollisten valtaan! SVEN. Pyhän Jumalan kautta vannon, että olisin tämän pyytämättäsikin tehnyt! EBBA. Kiitos, Sven! Vaadi nyt minulta jotakin vastineeksi, jos haluat... Oi kuinka sun silmäykses lämmittävät sydäntäni! Joka saisi kuolemaansa asti ihailla niiden kirkkautta!
Eukko oli nimittäin sokea; hän ei enää isoon aikaan ollut nähnyt kevättä, ei rakkaittensa uskollisia helosilmiä, ei päivän kirkkautta eikä kuutamaöitä, ja hän nyt varmaan pimeydessänsä ajatteli ijankaikkista taivasta, joka huikaisevalla loisteellaan likemmä ja likemmä läheni hänen väsynyttä sydäntänsä ja jota kohden hänen koko sielunsa riemahteli.
Sitte lähti Kalle Heikin luota suoraan lukkarin Reetan mökille. Päivä oli juuri noussut ja oikein sunnuntaipäiväpä olikin, mutta Kalle ei uhmallakaan katsellut luonnon kauneutta eikä päivän kirkkautta, joka häntä muulloin suuresti viehätti.
Kirkkotiellä olen hänen nähnyt niin prameasti pyntättynä. Hänen päävikansa on epäilemättä turhamaisuus isävainaa olisi sanonut hänen himoitsevan kirkkautta ijänikuista, mutta väärällä tavalla.
hän että astuis armastansa kohden, ois turvassa ja oma yljän yksin, sivulla urhon kahden uskollisen. Yks heistä hehkui tulta serafien, taas toinen viisautensa vuoks maan päällä kerubein kirkkautta kauas paistoi. Toisesta haastan, sillä kumpaa heistä vain kiittänenkin, kahta kiitän silloin, näät samaan kumpikin ne pyrki maaliin.
Voi, tätä kylmää sydäntä! Voi, suurta luopumusta! Mutt' anna sekin anteeksi, Epäilys, synti poista! Oi, tule sydämmeheni Ja rakkautta loista! Oi, loista sydämmeheni, Sen kylmyys, kurja saasta Pois polta rakkautesi Tulella, irti maasta Sieluni iki-irroita, Oi, anna kirkkautta Sieluni nähdä Sinussa, Kasvojes valkeutta!
Päivän Sana
Muut Etsivät