Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
"Siispä tahdomme me molemmin, lapseni, odottaa Jumalalta vapahtamista ja valmistaa meitämme Jumalan kirkkautta katselemaan." "Antaos suudelma mulle, isäni! Minä olen äiditön ja isätön. Minull' ei ole ketäkään isää, paitse sinua." Mutta juuri samassa, kun Olga laskeusi polvilleen tuon vanhan miehen edessä, ottaaksensa hänen siunauksensa, pilkistivät akkunasta sisään kalpeat, korskeat kasvot.
Kultainen kiekko ei kohonnutkaan taivaan korkeutta kohti, vaan ulkoni vuorista ja rupesi kieppumaan pitkin tietä. Pietari seisahtui ja virkkoi: "Näetkö tuota kirkkautta, joka meitä likenee?" "En näe mitään," vastasi Nazarius. Pietari varjosti kädellä silmiään ja jatkoi hetkisen perästä: "Joku ihminen tulee meitä kohti auringon kirkkaudessa." Mutta he eivät kuulleet minkäänlaisia askelia.
Hän vastasi: "minulla nyt ei ole tarpeeksi voimia itse-koettelemukseen. Mutta minä tunnen ... minulla on yksi toivo... Minä aavistan kirkkautta!..." "Herra valistakoon kasvonsa sinun päällesi", sanoi provessori L. hiljaisella vakavuudella ja luottamuksella. Seuraavana päivänä pyysi Liisi, että koko perhe kokoontuisi hänen luokseen.
Ensi kevätpäivä loisti Yli kaiken luomistyön; Valon Herra varjot poisti, Tunnettu ei valtaa yön. Herran kirkkautta kohti Kaikki luodut nosti pään, Lemmen voimaa luonto hohti, Mielt' ei karsast' yhtäkään. Toisen onni toista nosti, Riemun syyn soi runsahan, Lempi lemmen töitä kosti Halki kevätmaailman. Kukat ennen varsissansa Aattehina piilivät, Loistivat nyt, tuoksullansa Maailmata täyttivät.
Täällä mielikuvain kartanossa, tääll' on koti korkee toivojemme, täällä ijät istumme näin rinnan, ijät kirkkautta säteilemme. TULE Y
Yltäpäältä lumettuneena ihan kuin olisi ollut puettu heleänvalkoisiin, jota vasten punaisten poskien hehku ja mustien silmien välke täydensi sitä puhdasta kirkkautta, joka lasten kasvoilla niin usein heloittaa vanhempien ihmeeksi. »Ettehän ole vain emäntä Helunaa myönyt!»
Minun provossini väki hirttää jokaikinen päivä, niinkuin heidän virkansa vaatii, varkaita sekä maantienkuljeksijoita; onko minun kruununi kirkkautta tahrattava kaikella sillä, mitä nuo tuommoiset varkaat ja maankuljeksijat ovat voineet loruta minun tuittupäiselle serkulleni ja hänen viisaille valtaneuvoksilleen?
Senpä näyttää hänen huultens hymy Suloinen, täys lemmen hekumaa; Niinpä hymyileevi sielu taivaas, Pyhää kirkkautta hengittäin. Kummul viherjällä joukko seisoo Alat riemusasti haastellen, Mutta äänetönnä impi seisoo Poskilt kiharians viskellen. Katsahtaa hän säteilevil silmil Avaruuteen sinikorkuuden, Otsa loistaa niinkuin pilven kiire Tämän kauniin aamun paistehes.
Ma siitä, jonka kauneimmaksi katsoin, näin liekin liehuvan niin onnellisen, sen etten kirkkautta nähnyt kellään! Ja kolme kertaa ympäri Beatricen se kiersi, laulaen niin tenhoovasti, sit' ettei mielikuvitus voi todistaa. Siks sit' en kirjoita, ei sulka suihka, kun kuvat mielen, sanat kielen liian räikeit' on moiseen laskos-maalaukseen.
Lapset iloin huusi huomattuaan: "Kevät joutuu, lehti puussa puhkee!" Päivä ain' ei paista pohjolassa: Usein synkkä pilvi tuulen teitä Kulkee eteen valkokynttiläisen. Silloin urponen on katvehessa, Lehti kirkkautta kaipajaapi Sade virkistävä ensiaikaan Kostutteli lehtipienoisia, Mutta saapui sitten toinen aika, Jolloin pilvenlokk' ei ollenkana Tietä löynnyt koivun onkalolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät