Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
KERTTU: Niin, ja minä sanon sen vieläkin, niin totta kuin minä elän. Jos te ette jätä minun sisartani rauhaan, huudan minä kaduilla ja toreilla, missä te kuljette: Katsokaa, tuossa kävelee herra arkkitehti! Eikö hän ole komea ja arvokas?
Nyt et enää ole yksin, Kerttu, sinulla on sukulaisia ja ystäviä. HOMSANTUU. Minulla sukulaisia, ystäviä? Onko se mahdollista? Entä äitini, missä on hän?
PISPA HENRIK. Niin tosin olenki, Ja onnellinen ompi jokainen, Kuin tyytyy Herran suomahan, jos muuten Ois kohtalonsa kuinka katkera. Sen osoittivat pyhät marttyrit. KERTTU. Nuo ihmis-raukat, jotka poltettiin? PISPA HENRIK. Ne juuri, mutta miksi raukoiksi Sa kutsut heitä? KERTTU. Siksi että kovin Mun tulee heitä sääli!
GRANSKOG: Ette, ette, tuhat kertaa ette! Mutta minä olen luullut teitä siksi. Minua miekkoista! Minä etsin teidän sydämmestänne maailmannaista ja tapaankin sinipiian. Gertrud! Voitteko antaa minulle anteeksi? KERTTU: Te luulitte vain niinkuin kaikki muutkin. GRANSKOG: Koettakaa ymmärtää minua. En minä ole niinkuin kaikki muut. Mutta minä luulin kerran, että te rakastatte minua.
LALLI: ... unissaankin se kääntelee ja vääntelee ja suhkaa ja sopottaa, niin että luulisi sen tuhannen takkiaista kimpussa olevan. Tokko tuosta enää kunnon ihmistä tulleekaan! LALLI: Eukkoa liiatenkin! KERTTU: Näkyy, kenelle näytetään. LALLI: Mene sinne! Saat sieltä sanan sanasta ja kaksi paraasta. KERTTU: Eipä istu nyt tuppisuuna tämänkään talon isäntä. Sanat jokena juoksevat.
Vaikeinta ei Kertusta kuitenkaan olleet isot eikä pienet j:t, ei laskut eikä Napoleonin vasemmat ja oikeat sivustat, vaan Hanneksen yhä ankarampien käyttäytymisvaatimusten noudattaminen. Kerttu ei mitenkään osannut olla hänen mieleensä eikä voinut päästä perille hänen vaatimustensa johtolangasta.
GRANSKOG: Päinvastoin. Minä kunnioitan kaikkia pyhiä asioita maailmassa. KERTTU: Sitten on teissä tapahtunut suuri muutos sitte viime näkemän. GRANSKOG: Ei ollenkaan. Minä olen sama mies kuin ennenkin. KERTTU:
Kas, kuinka hyvin sinä asian arvaat. KERTTU. No siis: kun minä olen kotoisin Sysmästä, niin ? KAUPPANEUVOS. niin, tuota noin KERTTU. niin niin? Suu puhtaaksi, eno! KAUPPANEUVOS. Niin hän pelkää KERTTU. Mitä hän pelkää?
Vait, täynnä hartautta Jo päättää retken Tuo luonnon nuori airut Ja aamuhetken. Vain pois se kukkain luokse Taas ulos palaa Ja niille nähdyt ihmeet Nyt kertoo salaa. Käy silloin kuni kuiske Jo kukastoista, Ja kaste hiljaa valuu Nyt umpuloista, Ja odotus jo kätkee Ja kaikki herää, Ja päivä sädeverkot Taas lehtoon kerää, Ja suihkulähde yhtyy Jo riemuun tähän, Ja kukkalavaa kerttu Käy kitkemähän.
Katsahtaen ympärillensä, etteivät edes kivetkään kuulisi, ja lykäten kädellään Kerttua ikäänkuin syrjään kapteeni antoi rintansa perimmäisestä sopukasta kuulua maanalaisen sähinän: Sellainen aika tulee, Kerttu, se tulee! Kerttu nousi lähteäkseen ja ikäänkuin jo ompeluksiansa ajatellen sanoi: Tulkoon sitten, mutta ilman vihkimättä en minä vaan; suostu.
Päivän Sana
Muut Etsivät