Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Mutta ilmeisesti kaikki nämäkin kaipasivat niitä ylhäisiä, niinkuin Kerttu. Ja monet tuntuivat osottavan Kerttuun ja tiedustavan naapureiltaan kuka hän oli, mutta naapurit näyttivät sanovan: ei, se on vaan kapteenska se ja se. Pappi jo saarnasi. Janoovina tuijottivat ihmiset häneen, odottaen milloin hän ottaa puheeksi sen tapauksen, joka vuorena seisoi kaikkien mielessä.
Juuri nyt kun minun piti mennä kuulutuksille walitun morsiameni kanssa, tuli tiedokseni, että Kertulle oli tullut loistawa kosija wieraasta paikkakunnasta. Hän oli mahdottoman rikkaan talon ainoa poika, samoin kuin minäkin. Hän oli hywänmaineinen ja hywännäköinen, uljas nuorukainen, eikä kylän juorukellotkaan wielä tienneet sanoa, suostuuko Kerttu tuohon loistawaan tarjoukseen wai ei.
Hän meni suoraa päätä Kertun luo, vei kävelylle valleille, istutti penkille ja sanoi: Näetkö linnotuksen tuossa? Kerttu sanoi: Se on Viapori. Se on Viapori, toisti kapteeni.
Hän oli näinä viimeisinä päivinä tavan takaa käynyt lesken luona. Asioita karttui kovin runsaasti, mutta Kertulla tavallisesti oli niin kiire, ettei hän Eliaan kanssa joutunut pitkiä puheita pitämään. Nyt Elias taas tuli Teinin lesken luo, vaan kun Kerttu oli ulkona, kaupungissa asioilla, kysyi hän maltittomasti: "No milloinka hän kotia tulee? Tuleeko jo pian?" "Ei suinkaan hän kauan viivy.
"Olitko veljenpoikasi luona Kerttu?" "Olin, rouva hyvä, mutta vaan tuokion, sillä pikku Hannu ei ollut aivan terve. Yrjö tuli kanssamme pajaan, jossa katselimme kuinka hänen isänsä vasaraansa heilutteli. Oskari oli niin huvitettu, että hän oikein ilosta huusi, joka kerran kun säkeneet lentelivät." "Et suinkaan vaan antanut hänen suudella kipeätä lasta?"
Elias katsoi sitä, kysyen: "Pidätkö tuosta kirjasta?" "Pidän. Olen lukenut sen jo kertaaseen, mutta ai'on vielä toiseen kertaan sitä lukea." Kerttu kyllä aavisti, kenen antama kirja oli. Joululomalla Elias usein kävi Teinin perheessä, sillä hän viihtyi erinomaisen hyvin.
HOMSANTUU. Kun voisin edes jollakin tavalla tämän sovittaa sinulle, Risto. RISTO. Ja tahtoisit sen todellakin tehdä, Kerttu? Totta puhuen, siinä toivossa tänne tulinkin jäljessäsi. HOMSANTUU. Josko tahtoisin! Kysy sitä. Henkeni antaisin, kun vain saisin sinulle näkösi jälleen. RISTO. Se nyt on mahdotonta. Mutta voisithan minua hyvittää jollakin muulla tavalla. HOMSANTUU. Risto, minä tiedän!
Kerttu kysyi: Kenen haudalle? Lapset sanoivat: Sen, joka on Suomen pelastanut. Kerttu antoi heille pian rahaa ja työnsi menemään. Mutta kapteenin edessä hän punastui niin, ettei eläessään ollut vielä niin korvia ja kaikkia hiuskarvoja myöten punastunut. Kapteeni ei puhunut mitään. Korkeintaan vaan aivan sanattomasti myhähti, ja ehkä myös pari kertaa iski kulmainsa alta silmää.
Usein, kun noin haaweksin, tapailen häntä saawuttaa, mutta hän pakenee aina edelläni, ja useinkin olen joutunut kauas pois kodistani häntä saawuttaessani. Tuosta haaweksiwaisesta tilastani herään tawallisesti oman ääneni kautta, jonka sydäntä särkewästi päätän häntä saawuttaessani: 'Kerttu, Kerttu, älä jätä minua! Silloin aina katoo haamu, ja minä selkiän tajuihini.
"Kyllä siksi tulen varmaan", vastasi Kerttu ja puki pikaisesti yllensä, otti luistimet käsivarrelleen ja läksi sitten niin iloisena, kuin kuusitoistavuotinen tyttö saattaa olla, kun hän ahkerasti työtä tehtyänsä pääsee hyvien toverien parissa raitista virkistystä nauttimaan. Ulkona seisoi Mandi odottamassa ja nyt mentiin rantaan päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät