Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Poskilihat ovat vähän koholla, silmäkulmat haluttomasti rypyssä, ikäänkuin häntä vaivaisi katukivien kuuma auringonheijastus. Mitähän sille tullee? kuuli Kerttu jonkun yleisöstä sanovan. Toinen vastasi siihen: Ammutaan parin viikon perästä. Kertun sydän jäähtyi.
Passoo sitä näytellä tuttavilleen siellä Sysmässä. KAUPPANEUVOS. Hän sinua siis miellyttää? KERTTU. No, jo no tok! En muista ennen nähneinkään nuin kommeeta poikoo. Vai mittee tuumit sinä Ammaalia? TOINI. Pyydän Amelie. KERTTU. Niin, niin Ameli minun njät pit' sannoohi. TOINI. Sinua onnittelen, armas Gertrud! Sinä olet saanut turvan ja tukeen elämän ohdakkeisella tiellä.
"Kerttu rouva oli siis kuollut jo ennen hävitystä?" kysyi taas
Minä luulin sinun nukkuvan parhaassa unessa. Käskin Maijun pitämään aamiaisen sinulle lämpimänä. ALLI: Siskokulta! KERTTU: Mikä nyt? Itkuko ilon jälkeen? Minkälaiset tanssiaiset ne ovat, joiden jälkeen nyyhkitään? ALLI: Minusta on niin vaikea nähdä sinun aina selailevan noita hänen papereitaan täällä hänen ikävässä työhuoneessaan. Ymmärrätkö sinä niitä kaikkia?
Jos rahan jokaiselta saisin, niin enpä pieksäisi tässä minäkään kieltä penningittä. LALLI: Pennit sinusta on maksettu ja kalliit lunnaat lunastettu, mutta niin tuntuvat menneen kuin kankkusen kaivoon nekin rahat. KERTTU: Ainahan reikiä rahalla on. Ja kuka käski sikaa säkissä ostamaan?
Tuo puheeni oli niin mieleen pikku Kertulle, että hän heti kawahti kaulaani ja itki, nojaten päänsä minun rintaani wasten. Wiaton, turmelematon lapsi itki silloin langenneen isänsä parantumisen ja palajamisen tähden! Woi, woi! Tuon tapauksen jälkeen sai pikku Kerttu takaisin entisen lapsellisen rakkautensa minua kohtaan, ja entinen orjallinen ja kammoowa pelko lakkasi hänestä.
Rukoiltuansa riisui isäntä waatteensa ja laskeutui wuoteelleen, johon jonkun hetken jälkeen nukkui. "Jumalan kiitos!" kuului silloin hiljaa pikku Kertun suusta. Me wetäysimme nyt taas poikemmaksi owesta. Hiljaa kuiskasi Kerttu minulle: "nyt toiwon isän wiimeinkin saawan lewon.
Kerttu ulvoi ikkunarahilla. Kun poltin sormeni, selitti hän heidän kysymyksiinsä. Eihän täällä valkeatakaan ole, ihmetteli Hannes. Näytä tänne sormes, sanoi Kustaava. Mutta Kerttu työnteli itsensä kyynärpäillään irti heidän käsistään ja meni rappusille ja itki koko päivän, pimeään iltaan asti. Kuitenkaan ei olisi Kertun pitänyt vielä itkeä, vaan itkeä vasta vuoden perästä.
Miksemme voisi kuolla rakkautemme yönä. GRANSKOG: Kuolkaamme! KERTTU: Odota, et sinä noin saa kuolla! Ruusu rinnassa pitää sinun elämästä erota. Kas noin. Ja nyt! GRANSKOG: Maljasi, Gertrud! KERTTU: Maljasi, Viktor! Pohjaan! GRANSKOG: Pohjaan! KERTTU: Ennen aamunkoittoa me olemme kuolleet. GRANSKOG: Siis yksi autuuden yö! KERTTU: Ja tuskan. Tule ja suutele minua.
KERTTU. Mä läksin äsken häntä varoittamaan, Mut, vaivuin maahan väsymyksestä; En voinut enää käydä kauemmas... ANDRAEAS. Voi! ... varoittamaan! Mistä? KERTTU. Vahingosta, Mi uhkas häntä Lallin vainosta. TOINEN MUNKKI. Sun miehes? KERTTU. Hänen Jumal' armahtakoon! Mut oletteko pispaa nähneet? ANDRAEAS. Emme, Vaan häntä etsimässä olemme Paraikaa. KERTTU. Miksi tässä viivytte!
Päivän Sana
Muut Etsivät