Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
»En minä ole suurempi pelkuri kuin tekään», sanoi Hairaddin; »mutta tappeleminen ei kuulu minun virkaani. Jos tulette sovittuun paikkaan, niin hyvä jollette, niin saatan heidät hyvässä turvassa piispan luo, ja Wilhelm de la Marck saapi heidät helposti sieltä käsiinsä, jos hänellä vain on puoletkin siitä miesvoimasta, jolla hän kerskasi viikko takaperin.»
Jussin mitta oli täysi. Vanha rakkauskin unohtui. Hän kerskasi pistäen: »No ei ole meidänkään matkassa, tämän Ihalaisen kanssa, yhtään Liperistä tullutta porsasta, vaan ihmisiä olemme vielä molemmat, vaikka olemmekin ikämme Liperintaipaleella eläneet ja omaa kontua viljelleet.
Hän kerskasi salaperäisenä: »Oleko ääneti?... Kuule, Antti Ihalainen! Elä sinä ylpeile sillä talollasi, sillä et sinä vielä tiedä, vaikka kuka siinä sinunkin talossasi kerran isännyyttä pitää!» Jussi oli saanut valjaat kuntoon, hyppäsi kärriin ja hihkaisi tamman täyteen ravijuoksuun. Mutta Kenonen jatkoi matkaansa. Hän tuli Variksen mökkiin juomaan vettä janoonsa.
Vesa kerskasi äskeistä tunnustustansa koristellen: Mutta kunhan pappa menee ryöstämään ja mamma on yksinään, niin sitte minä en pelkää, vaikka olisi sata pappaa! Mutta nälkä yltyi sitä mukaa kun päivä kului. Vihdoin keksi hölmö Juntus keinon. Hän ehdotti: Mennään tämän talon tupaan pyytämään köyhän apua! Ensin se ihastutti, mutta oitis huomasi Vesa: Eipä sitä uskalla.
»Juokseppas sinä, Kanasen akka, ne hakemassa!» komensi Kenonen. Maija Liisa nouti vaatteet. Kenonen silmäili niitä, mittaili nauhallansa ja vihelteli. Saatuansa mittauksen loppuun julisti hän: »Muuten ne vielä sopivat, vaan housunpersuuksissa on kokonainen vaaksa liikaa!» »Se Ihalainen on semmoinen runsasruumiinen mies varsinkin niiltä paikoin!» pisti joku mies. Mutta Kenonen kerskasi: »No olkoon!
Kun ne ovat puhtaita, kelpaavat ne semmoisinaan ravinnoksi, yksin kannatkin, kun ne vaan ovat terveitä madon syönniltä". En muuta voinut sanoa, kun: "vai niin!" "Emme me vielä ole kertoneet kaikkia hyvyyksiä, mitä meillä on", sanoi emäntä loistavin silmin. "No, mitä teillä sitten vielä on?" utasin. "Meillä on hyvät lihavaratkin", kerskasi emäntä. "Mistäs sitä niin kyllältä on?" kysyin.
Le Balafré puolestaan kerskasi, kuinka paljoa taitavammin hän olisi menetellyt semmoisessa tilaisuudessa, ja nuhteli hiukan sisarenpoikansa riitaisuutta, kun hän ei rientänyt kuninkaan avuksi, vaikka tämä oli niin suuressa vaarassa.
Keskustelun kuluessa he innostuivat siirapin paljoudesta ja Esa jo kerskasi: Ja jos olisi vielä enemmän siirappia ... jos olisi vaikka miten paljon, niin sitte ei vettä tarvitsisi ensinkään olla... Eihän tarvitsisi? Ei... Immosen härkäkin saisi juoda vain siirappia... Ja sitte se möyryäisi vielä kovemmin! Voi, voi...! 'Am-muu', se silloin möyryäisi, suurenteli Otto.
Tällä... Ja niin että koko kannunkin pitäisi särkyä, uljastui Esa. Ottokin siitä jo innostui ja kerskasi: Ja minä kun sitte vielä apuna, niin ... voi, voi! Niin jatkui keskustelu pitkin matkaa ja keskustelijoiden rohkeus yltyi ja mielikuvitus laajeni. Mutta nyt tulivat he siihen paikkaan, missä tie koskettaa järven rantaa.
"En voi sitä tehdä, en uskalla, sillä mitä hän ajattelisikaan, kun tämmöinen konna ja roisto uskaltaa vielä tulla hänelle kirjoittamaan!" sanoi Kalle surullisesti. Poissa oli nyt häneltä tuo kelpomiehisyys ja sanansa pitäväisyys, joista hän niin usein kerskasi ja jonka nojalla hän oli pyrkinyt kunniaan ja maineeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät