Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Aivan odottamaton onni kohtasi heitä sen sijaan seuraavassa talossa, joka sattuikin olemaan Koistisen talo. Kartanolla oli kaksi talon poikatenavaa koiraa härnäämässä. Nähtyänsä tulijat juoksivat he niitä vastaan ja nuorempi, Juso rehvasi, kehuen: Meilläpä ei ole ketään kotona, kun kaikki ovat työssä! Ja eivätkä tule ennen kuin iltasille, kerskasi toinen, Aku, lingoten kiven.
Jussin veri nousi loukkausta ajatellessa. Hän jo kerskasi: »Mutta kyllä jos minä olisin ilennyt, niin tukkeutua sen olisi pitänyt sen suun! Jos minä olisin vain tuolla porsassäkillä vetäissyt pitkin korvia, niin märkä sija siihen olisi jäänyt!» Antin mieli myrtyi.
Kenonen näytteli Hyvärisen leveitä housunlahkeita ja kerskasi: »Näetkös, Ihalainen, että saa se Kenosen lainen mies vähän toisenlaisia akkoja kuin tuo sinun katkanasi on! Näetkö, että kaksikin Kenosta sopisi näihin housuihin!» Ja lopultakin jäi Kenonen Hyvärisen taloon, seuraten rahtilaisten neuvoa. Hän meni kohta naimisiin Anna Kaisan kanssa.
Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, hätäpoika ei ollutkaan, teon tehnehensä hän tiesi, päti myös teon vastaamaan. »Vai valheenko turvin tulla! Jo luulokin hävettää. Syy vaikk' ois suurempi mulla, vale tuskinpa heltiää. Näin kasakan tuossa mä tiellä, hän kerskasi virkustaan. Noin vainko, se mun piti niellä? Heti läksin mä kilpaamaan.»
Kerskasi noin; uron voimaa eip' ota vinheä vienyt, vaan hän valjakon luo sekä vaunujen siirsihe taapäin, virkkoi näin, Sthenelon, Kapaneun pojan, käänsihe puoleen: "Vaunuilt', ystävä, joudu jo luo, Kapaneun jalo poika, pois olan taipeest' ottamahan ota kirpeän nuolen."
Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin.
Hän kerskasi, minulle hyvin ystävällisesti: "Tiedätkö Maiju mitä?" Minä vaikenin. Hän lopetti keikauttaen: "Minäpä menen Helsinkiin jatkolle." "Ai-jai", olin minä hämmästyvinäni ja ihastuvinani.
Kappaleet sinkoilivat lyötävän seljästä, mutta hän ei huutanut, puri vaan hampaansa yhteen, että karske kuului tuotakin tuonnemmaksi ja päästyään kerskasi hän, ett'eivätpä saaneet hänestä "lukkaria". Niin. Hän oli rikoksellisella elämällään menettänyt inhimillisen kunniansa, hänen piti saada kunnian äkäisyydellänsä ja tunnustaa täytyy että hän sitä saikin, eikä aivan vähäiseltä joukolta.
Päivän Sana
Muut Etsivät