Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkkoi, noin nimesi: "Onko tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa, vaiko tässä vanhalassa, väessä vähenevässä, kenpä Tuonelle kävisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan väeltä reki uusi laatiani, korjanen kohentoani?"
*Paul.* Ah, en pyytäisi tätä kunniaa muun kuin vain Virginian vuoksi, jonka siten saattaisin rakkaaksi koko maailmalle! Mutta te, joka tiedätte niin paljon, sanokaa minulle, joudummeko me koskaan naimisiin. Tahtoisin olla viisas, voidakseni ainakin tietää mitä vast'edes tapahtuva on. *Vanhus.* Kenpä, poikaseni, enää tahtoisikaan elää, jos tuntisi tulevaisuuden?
Erinomaisilla luonnonlahjoilla varustettuna, hän hankki itselleen paljon tietoja ja seurasi tarkasti sekä Suomen että muidenkin maiden oloja, niinkuin näkyy hänen runoistaan Suomelle, Kenpä tuon on kaiken tehnyt? ja Paavin maallisen vallan loppu. Muutamat Räikkösen runot sisältävät hyvinkin syvää mietiskelyä, esm. Mietteitäni.
Mennä vuonna, näill' ajoilla, Kuka tiesi, kenpä luuli, Tänä vuonna, täll' ajalla, Kynsivän kylän väliä, Mieron teitä mittelevän; Nämät notkot nousevaksi, Nämät maat matelevaksi, Nämät kursot kulkevaksi.
Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan. Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa. Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi: kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!
"Kenpä se kylällä huuhui Toivoisinko veikokseni, Kun tulisi veikkoseni, Vaskesta tuvan tekisin, Vaskiseinät seisottaisin, Vaskilattiat latoisin, Vaskipatsahat panisin.
Kenpä tuon on kaiken tehnyt, Kuka varsin vaivan nähnyt, Kellen kiitos kerkiääpi? Sen on joukko jou'uttanut, Yksin voimin vaikuttanut, Kaunihiksi kaunistanut, Jollen muisto merkillinen, Ylistys ijän-ikuinen Niiltä kaikilta tuleepi, Jotka suomea suloovat. Agricola ensin alkoi Mainitella maiollansa, Vakanaista viihytellä. Porthan portahat asetti, Ojan yli tien osoitti.
Yön maasta kadotan mä pois, Ja kärsimys ja vaivaisuus Lieventyy suloisuutehen: Näin valonmaahan uutehen Jää puhdas kuolemattomuus. Maailman mikä rumentaa, Mi saastuttavi elämän, Sen avaruuden rajoista Pois karkoitan maa ihana, Kuin taivas, nähdään välkkyvän. Maa autuain näin valmis on Maan lapset siihen joutukaa! Vaan kenpä joutuu, hyljätkään Hän rumat henget syämestään: Hääkauneutta vaaditaan.
Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi'in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta. Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kokosin tätä kokoa, Tätä vartta valmistelin, Näille ouoille oville, Veräjille vierahille. Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Kannoin kaunihit hivukset Sian villojen sekahan, Sorahutin suorat sääret Sian säärien sivulle. Kuka tiesi, kenpä luuli.
Ken salaisuuksia Vois oikullisen mielen, Ken sielun tunnetta Kuvata kautta kielen? Ken voisi, kenpä syvää Mitata syvyyttä Povessa ilmestyvää Pahetta, hyvyyttä? Sit' emme voi On tunne Vaan sala-hiilos mielen: Jos pakenemme kunne Se palaa hehkuu. Kielen Avulla sitä vainen Eip' ymmärrä; sen yksin Käsittää tuntevainen Sydämmin, silmäyksin. Naisen arvo.
Päivän Sana
Muut Etsivät