Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Tuo paha Liisa ajoi hänet pois. KILPI. Se tekemättä olla saanut ois. No, kenpä moista kärsiä nyt vois! Niin onpi kapteen' itse käskenyt. No niin, mun tyttöseni, ole tyyni nyt! Nyt jälestänsä juokse joutuisaan, Tuo hänet tänne, sano hänelle, Ett' isäns täällä on, se sano vaan. AINA. Vaan vaari, onko totta? Joudu, neitonen! AINA. Näetkös, kuin teit pahoin, Liisasein!
Jo lähtee jäätkin järvistä, Vaan rinnastain ei lähde jää, Voi, mistä tulle tää? Nyt kevättäkö sille ei Siis joudukkana? Kenpä vei Sen lämmön, ruusut herttaiset Ja runsaat toivehet? Sen, Helmi, sinä tiedät kai, Sun tähtes mulla talvi tai: Sun kylmyytes mull' ankaran Loi roudan rintahan. Ja sitäpä ei sulamaan Yks' aurinko saa konsanaan. Vaan kaksi sais sen aikahan: Nuot silmät armahan. Epigrammeja.
Uskokaa minua, tuo vanha ukko, joka jo on melkein kuin lapsi, ei unhota sitä niin pian; hän mutisee siitä päivät pitkät itsekseen. Ja Ingrid kenpä voisi, häntä nähdessään, luulla hänessä piilevän mitään suurta ja jaloa; niin halvalta ja vähäpätöiseltä hän näyttää. Mutta eipä moni olisi tehnyt niinkuin hän.
Mutta siihen aikaan oli siellä tuo vanha tarina jäänyt jo kokonaan unohduksiin, ja kenpä olisi hänelle noista matkoista jutellut? Itse hän ei jos sanottu kirje onkin oikea niistä mitään mainitse.
"Aivan niin, Ida; ja niin teenkin etenkin mitä tulee noihin aikoihin kuusitoista miljonaa biljonaa vuotta takaperin? Kenpä tietää mitä silloin tapahtui? Kenpä oli näkemässä miten koko näkyväinen maailma syntyi alkusolukkeesta?
Teitä kiehtoo hyöty lähin, teitä aine tenhoaa, nautiskella voitte vähin, ette enää rakastaa, ette surra, ette huolla, ette luoda elämää, siksi tarvis pohjan puolla tiedettä ei hilpeää! Ah, ne auvot kenpä tietää kerran kahden autuaan, maan ei mataluutta sietää enää saata milloinkaan, hän on mennyt maailmalta, irti ihmisistäkin, miesi, tullut tuonelalta, tuonne käypä takaisin.»
NYYRIKKI. Senhän sanoin ja sanon vielä, ettei sinä ilmoisna ikänä hänelle kunnian kukko laula. Minä Nyyrikki olen, mutta jos käytettäisiinkin minua vaikka tunkiona, kuin vaan siivosti ja kunnialla halki mailman vaellan, niin kenpä on meistä viimein ensimäinen, hänkö Kalervon poika tuolla, vai minä? VIKSARI. Se, joka tunkiokasana kunnian loisteessa halki mailman vaelsi. TIERA. Oikein!
Kenpä virttä moittinevi, Laulua alentanevi, Sille tyttö syntyöhön Pätsirinnan valkoiseksi, Tervaskannon kaunoiseksi, Niin on laiska, kun emonsa, Alla aian maattavaksi, Lepikköön levättäväksi. Toisin ennen, toisin eilen.
Mennen sitten kiulu kourassa muiden lehmien luo, hän lauloi: "Kenpä sua sitten Muurikki lehmä Täällä lypsää lipsuttaa, Kun tämä tyttö Appelan lehmiä Lypsää kaukana täältä saa?" "Joutavia juttuja!" lisäsi hän sitten, ikäänkuin toruen itseään.
Mutta kenpä voi kuvata hänen kummastuksensa, kun hän näki Perth'in kaupungin Kaunottaren, hengettömältä näyttävänä, makaavan talon emäntä-vainaan vuoteella, jolle ämmän kasvatti oli tytön suurimmalla hellyydellä ja arkatuntoisuudella laskenut alas, ja jonka vieressä nyt Heikki istui, tueten Katria jättiläiskäsivarsillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät