Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni tänä ehtoona. Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko! Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet! JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
Kipuihin, tuskiin lääkkeen tuot, Ja anoojillen avun suot, Se ihminen on autuas, Ken kulkee sinun neuvoissas. Kun valtaasi saat sydämen, Uus' aamu koittaa herttainen; Ja uutta riemun elämää Sun rakkautes' herättää. Ei koskaan mene muistostain, Mink' ilon sinun kauttas sain; Sun katsees' valo-rikkahin Mua valaiskohon vastakin.
Kuinka murheinen ja viheliäinen on tämä eripuraisuus! Oi, jos heidän eteensä voisin maalata yhden haameen, yhden kangastuksen valkeuden maasta, maalata kirkastuksen vuoren ja niitun viherjän sen ympärillä! Mutta toivonpa taitavani jotain sun kauttas, Keimon hurskas tytär. Kuinka onnistui pyynti?
Kalle aprikoi, "Näin nuorna syys ei tulla voi, Sen kevätlempi voittaa. Sun nähtyän' en kuolla saa, Sinussa lemmin maailmaa, Sun kauttas taivas koittaa!" Taas uljasta kaks' orhia Otusta kiskoi vaahtoisna Reen tallat tulta tuiski! Kelmeenä sairas verinen Taas istui karhun kupeellen Ja armastaan vaan muisti.
Se vielä värisee, Ikäänkuin irki pyrkiä se tahtois. Tuon otan vahvistukseks' onnelleni. Nyt huolta, kaipaust' ei enään ole, Ja läksiäisist', illaks' aivotuista, Sun kauttas tuli juhla hupaisempi, Joss' ilo vieraan', isäntänä lempi. Tääll' on niin raskas ilma huoneessa. Miss' äitis? Käykäämme sun äitis luokse! Käykäämme ennen linnan puistohon!
Ja sielu, joka mulle ensin haastoi, nyt jatkoi: »Tahdot tekemään mun sulle, mit' itse mulle tahtonut et tehdä. Mut koska Luoja tahtoo, että loistais sun kauttas armonsa niin suuri, teen sen; siis tiedä, että oon Guido del Duca. Kateus niin mun hiilsi hurmettani, iloisen että ihmisen kun näin ma, se kasvoni löi kalman-karvaisiksi. Nyt viljan tään ma niitän kylvöstäni.
PINHOS. Kuka tohtii? SAALU. Harmaa vanhus, Jok' armoasi kerjää rakkaudelle: Sun kauttas syttyi kostonliekki leiriin. PINHOS. Se syttyi Herran alttarilta. SAALU. Seis! Tuo himo polttaa Simeonin huoneen. PINHOS. Sen himo poltti jo, nyt hiilet korjaan. Miss' ovat Herran vihan astiat? 2:NEN NAINEN. Majaansa tuonne heidät Saalu vei. PINHOS. Pois väisty, kurja vanhus!
Ehk'en minä koskaan nähnyt. Se on häipynyt muistostain. Kenties se on syntymässä oma äitini ollut vain. Vai lienenkö unessa nähnyt, sun, toisen ihmisen. Kenties sinut kerran löydän, kenties sua löydä en. Mikä viestisi lie: ilo? tuska? Sitä en minä tiedä lain. Mut, varma on: itseni löytää mina voin sinun kauttas vain.
Ma tunsin, nähdessäni kasvot nuo: 'Viel' uusi päivä uuden neuvon tuo. Ja katso! Vielä päivä neuvon toi, lipulle synnyinmaan hän säästyi vielä. Mä hänt' en enää nähnyt. Ehkä voi sun eteen sattua hän elon tiellä; tervehdi silloin: kauttas kättä lyö Stool, urhokentät, Revonlahden työ.» Näin Stool sua muisteli, sa urhokas, mies kunniamme kulta-ajan armaan.
Siks ruhtinaalle pyynnön esittää mä tänään tahdoin; tilaisuutt' en saanut. En yrittää voi enää, toivon siis tään suostumuksen saavani sun kauttas. ANTONIO. Ei mielestäni ole edullista poislähtö juuri nyt, kun valmis työsi tien sulle valmistanut suosioon on ruhtinaan ja ruhtinattaren. On päivä suosion kuin elonaika: käy toimeen kohta, kun on vilja kypsä!
Päivän Sana
Muut Etsivät