Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
SYLVI. Minkätähden sinä katsoit minuun sillä tavalla ? VIKTOR. Sylvi vieläkö epäilet? Mitä ? SYLVI. En. Ole vaiti ! VIKTOR. Sylvi suutuitko sinä? SYLVI. En. Sylvi' Minnekä te jäitte? Kahvi jäähtyy. VIKTOR. Sylvi taivaan nimessä sinä olet niin tulipunainen ja kiihtynyt Tuntui niin kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor. Kuuletteko siellä? VIKTOR. Kyllä. Me tulemme tuossa paikassa. Sylvi, joudu !
Mon' elää köyryseljäks, harmaapääksi, Min elo ontto on kuin ontto puu, Ja minkä miel' on kohmettunut jääksi Ja turhaa jaaritusta soi vain suu. Noit' et sa ollut, kuulunut et noihin: Sa korkealle katsoit ylöspäin; Ihanteen lipun liityit vartijoihin, Ain' innokas, muit' intoon sytyttäin.
Kun minä muistin miltä sinusta tuntuisi sellaista kuullessasi, silloin minä näin sinut ilmielävänä edessäni. Sinä katsoit minuun nuhdellen, katsoit etkä mitään puhunut, ja silloin minä häpesin että minä olin niin eksymäisilläni, että olisin voinut sinulle surua tuottaa. Ja sinä nyökäytit minulle päätäsi, ja annoit anteeksi ja olit jälleen hyvä.
Tie ja tien-vieret olivat hirvittävän kauheita; niissä näkyi, oikein kaikessa kurjuudessaan, hävityksen ja kauhistuksen kuvaus; ei päässyt kymmentäkään askelta, ett'ei aina joku esine ollut tielle tallattavana, ja jos katsoit tienviereen, niin näkyi niitä samoin sieltäkin joka taholta.
"En voi jäädä laamanniin se on nyt vain niin enkähän tiedä, minne minä muuannekaan." "Tulkaa meille siksi aikaa äiti varmaan ottaisi teidät ilolla vastaan ja minä myös." "Ja tekö myös?" Et vastannut sen varmemmin. En saanut selville, mitä ajattelit ja aioit. Katsoit minuun vain pitkästi ja silmää räpäyttämättä. Sitten luomesi värähtivät ja sinä nousit ja me lähdimme.
Siis sua muistan ijäti, Sä kukka teilläni! Jos joskus hetken himmeän Sain minuun katsoit vain Ja annoit kätes lempeän, Niin riemumielen sain. Sinutta synkk' ol' mieleni, Sä tähti teilläni. Jos mihin tahdot, menen mä, Kun mulle hymyilet; Vaan pois jos luotain luovut sä, Ja täällä viivy et, Sua sielun' seuraa yhäti, Sä enkel' teilläni!"
Vaan se onkin Lode toinen, joka hakkaa, maahan lyö, ukon oivan miel' ei moinen, hurjan pojan on se työ.» Poika, reima, puhdastunto, rinnass' äijän riehakoi vanha usko, vanha kunto lämpöiseks sen kodon loi. Totinen ja tyyni pinta, vaan, jos katsoit silmihin, lapsen mieltä kirkkahinta kuulsi niiden kuvastin. Asu halpa, suora mieli, sodass' äijän ohje tää. Tuli rauha.
Miksi et enemmän mielinyt mua, katsoit tähtihin päin? Katsoin tähdistä kohtalon teitä, siksi ma unhotin sun. Ollut et enää hunnini hurja, loukkasit lempeni mun. En ole entinen Attila enää, Jumalan vitsa ma lien. Surmaavat sulhonsa Burgundin neitseet, tietävät petturin tien.
Alas sa alati katsoit, katse loisti luomen alta, liekki ripsistä ritisi, kulmista kulona kulki, lieskahti pojan povehen, risahutti rintaluuhun, povea porottamahan, hermojani hiihtämähän, suoniani särkemähän, jäätämähän jäntereitä. Siitä en sinua syytä enkä syytä itseäni.
Leikkiä lyöden sun eteesi kuolen. Mi sulo, kun taloustoimissa liikut, mi lempeys, kun leikkien polvella kiikut, mi puhtaus mun sieluni ympäri saartuu, mi kauneus, mi korkeus mun ylleni kaartuu! Ma muistan, kun näin sinut ensi kerran: Sa katsoit kuin katsoo enkeli Herran, mut silmäsi nurkasta kyynele kiilsi; niin raskaasti, ah, se mun rintaani viilsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät