Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Siksi en antanut kylyä, siksi et tohtinut sinäkään sanaa sanoa äsken, vaikka näinkin silmistäsi, kuinka suutuit ja häpesit. Kuuletko, kuuluisa isäntä? Lapsesi mäellä syntyy, porton poika kankahalla. RUOTUS: Vaimo! Sua varoitan RUOJA: Varro, vielä kun sanasen sanon. Luuletko, etten ma tiedä haluas suurta ja salaista, joka ei sinulle anna yön unta, lepoa päivän?
Taas taivaan alla kiurusen soi ääni korkealla, ja tuttavamme käkönen taas kukkuu kankahalla, ei malta pieni perhokaan nyt uinailuaan jatkamaan jo kevät tullut on! Siis mielen routa, murhe pois! sen kevään lämmin voittaa ken kaihon orja olla vois, kun riemun aika koittaa? Siis kevään laulu raikas vaan nyt kaikkialla kaikukaan! Jo kevät tullut on! Uno von Schrowe. Oma maa.
Minä, veistämä venonen, satalauta laaittama, tässä lahon lastuillani, venyn veistännäisilläni. Pahimmatki maan matoset alla kaarien asuvat, linnut ilman ilke'immät pesän pielessä pitävät, kaikki korven konnikatki kokillani koksentavat. Oisi kahta kaunihimpi, kahta, kolmea parempi olla mäntynä mäellä, petäjänä kankahalla, oksilla oravan juosta, penun alla pyörähellä."
Käy, tuuli, lempeästi liehutellen Lumiliinaa hartioilla kauniin immen, Mi kenties käyskelee nyt kankahalla Tuoll' kultaisella, hämärässä illan! Käy, myrsky; tämä myrsky autuus on! PAULI. Sä näit tuon leimauksen luoteisessa. TYKO. Nyt iske tulta, jyskyä ja sada, Sä isäinmaamme taivas ihana! PAULI. Onp' ihanata tämä jylinä, Mi kiiriskelee vuorten reunoilla,
Mikä ääni hirveä nyt kaikuu Kankahalla majan ympäri? Petoin ulvominen herättääpi Kurjan vaimon vaisust' unestaan. Niinkuin kirouksen kaupungista Vimmattujen sieluin kirkuna, Niinpä kaikuu susilauman ääni, Parku, meteli ja ähellys.
Ei tiedetä, kosk' kylmää päivä tuo, Koht' turmella voi kalliin viljan halla, Koht' uhkaa vihamieskin, surman tuo Ja kansan lyö kuin hongan kankahalla; Vert' itkee sydän, tuskahuudot soi: Näin, ystävät, se riemu mennä voi.
Puistossa kuljeskeli nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä; joukko joukon perästä läheni laulajia ja meni heidän ohitsensa. Jo taas näkyi käytävällä vähäinen joukko, rouva ja kaksi tyttöä. He lähenivät ja menivät istumaan erääseen lehtimajaan. Ylioppilaat katselivat heitä ihastuksella ja alkoivat sitte laulun: »Näki poika ruususen, ruusun kankahalla.»
Mökki matala on kankahalla; Kenen kurjan asuinmaja tää? Vaimo köyhä, raukeneva sairas Asuu siellä poikans pienen kans. Kinostornit mökin ympär seisoo, Rakentamat vinkan pohjosen, Taivas kirkkahana kaarteleikse, Seinis paukkuu tammi-pakkanen.
Vähän ajan perästä hän hillitsi alussa pidettyä kiirettä ja katseli urkkien, tarkastellen taivasta ja maata. Taivas tosin hänestä näkyi uhkaavalta. Pimeät, mustat pilvet peittivät kokonaan auringon. Ilma oli sangen synkkä ja kolkko, vaan tuuli ei puhaltanut. Harmaa, kostea sumu peitti kankahalla kaikkialla kasvavan kanervikon.
Mikä ääni hirveä nyt kaikuu Kankahalla majan ympäril? Petoin ulvominen herättäävi Kurjan vaimon vaisust unestans. Niinkuin kirouksen kaupungista Vimmattujen sieluin kirkuna, Niinpä kaikuu susilauman ääni, Parku, meteli ja ähellys.
Päivän Sana
Muut Etsivät