Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kasvoi maalla mansimarja, punapuola kankahalla, pellolla heleä heinä, kukka kultainen aholla: siit' on saatu saajanainen, siit' otettu onnellinen. "Saajanaisen suu somainen kuni Suomen sukkulainen; saajanaisen sirkut silmät kuni tähet taivahalla; saajanaisen kuulut kulmat kuni kuu meren-ylinen.
Näin mä hiekalla hevosen, Kellokaulan kankahalla: "Kun lienet ison oronen, Tahi taattoni hevonen, Hirnu kerran kuullakseni, Kaljahtele kauransyöjä; Oio soimelle kotihin, Heinille heliseville, Kauroille kahiseville; Rikkoos risuinen aita, Ratko aita rautainenki, Teräksinen temmo seiväs, Vitsas vaskinen murenna." Tuntematon veli.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Naisesi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Josp' on kuoli nainen multa, Jouti kuolla nainen multa, Vei mun verkavaatteheni, Silkkisukkani menetti."
Jo päivänä muutamana, iltana moniahana neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna.
Ja pyrstötähteä katseltiin jälleen rikkaasta linnasta, katseltiin köyhän mökistä: sitä katseli kansajoukko kadulla ja yksinäinen matkamies kankahalla kaukaisella. Vanhuksen sielua katseli nyt Jumala ja rakkaat, jotka olivat menneet hänen edellään, ja joiden luokse hän oli ikävöinnyt. Ennen päivän nousua he läksivät, isä poikineen.
Piltti pienin piikojahan, Paras palkkalaisiahan, Hyvä kiekas käskemättä, Kehumattaki kepiä, Koprin helmansa kokosi, Käsin kääri vaattehensa, Sekä juoksi, jotta joutui, Juoksi Ruotuksen kotihin. Mäet mätkyi mennessähän, Vaarat notkui noustessahan, Kävyt hyppi kankahalla, Someret hajosi suolla, Tuli Ruotuksen tupahan, Sai sisähän salvoksehen.
Minä sanelen sanoja, Minä lauluja latelen, Ett'et ole semmoisia Kuullut ilmoisna ikänä. Laulan lapset laulajiksi, Laulan tyhmät tietäjiksi, Laulan tulen pakkaseksi, Pakkasen tulen väeksi, Kivet halki kankahalla, Poikki petäjät mäellä, Tule kansa kuulemahan Ennen kuulemattomia!» Tällä lailla laaullansa Lauloi kerran laajaleuka, Suurisuinen pöyhisteli.
Kun hän pääsi sisälle pirttiin, niin kompuroitsi hän suoraa päätä Ollin ja Liisan tykö, ja toivotti heille onnea: "Terve teille, terve meille, Tervehet, hyvät tepposet, Nyt näillä tulilla! Eläkäätte, varttukaatte, Kuin on kukat kankahalla, Sopu, rauha, suosio, Ilo, riemu, rakkaus Olkoon aina osananne, Taivas viimein voittonanne!" "Sinäkö, Repekka, niin kauniisti toivotat onnea?
Ennen häät on ortten alla, kuin tuo kuihtuu kukka tuomen, puuntuu puolat kankahalla. Onnen aamu, armas huomen, tuoksuu rinnan nuoren terttu, katso, juhlii luonto Suomen, laulaa lemmen leppäkerttu! Meidän hetki, meidän kevät! Ennen voittaa kuolo kesän kuin nää kihlat himmenevät, jäähtyy liesi meidän pesän. Meni sulho metsälle, veikko vieri kalaan, kauempana taaton kaski kunnahalla palaa.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Maammosi kotona kuoli."
Päivän Sana
Muut Etsivät