Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Pois, pois huokaus, Toivoll' onni täytä! Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme, Onpi toivo, sielun valo vaelluksessamme. Pois, pois epäilys Erhetyksen yöstä! Pois, pois pimeys Tunnosta ja työstä! Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa, Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta. Pois, pois kuitenkin Kuolon pelko peitä! Pois, pois pikemmin Murhe musta heitä!
Minun jalkaani pakottaa niin armottomasti, sanoi renki, minä luulen, että siinä on kalma; voisittekohan, vieras, vähän auttaa minua? Mistäs siihen luuloon olette tullut, että siinä kalma on? kysyi Pirjo. Kolme vuotta sitten, kun olin hautuumaalla hautaa kaivamassa, pirahti suuhuni vähän santaa ja siitä lähtien on toista jalkaani ajoittaisin pakottanut.
Lyhyt hallakin ol' loiston hetki. Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Eikö kuolon valju henki säästä? Eikö luonto velastaan voi päästä, Uhraamatta surman enkelille Kaunihinta Luojan suomaa sille? Voiko kylmä kalma ihannella Hellää lempeyttä? armastella Kantalanko lasta Tuonen rotkot, Niinkuin "Lantaan" laksot, "Vanhais"-notkot?
Sanottihin, soimattihin, Sanottiin minun poloisen Silmin syöväni urohot, Käsin miehet kätkeväni; Surma syököhön urohot, Tauti miehet tappakohon, Kalma käsin kätkeköhön. Tulkohon Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Veritauti Wiipurista; Ampuisi akat kylästä, Koukkuleuat kopristaisi!
Tuli tyhjästä ja katosi tyhjäksi aina siksi kunnes taas hulmahti uudestaan." "Mutta olikohan se revontulta? Eiköhän se ollut jotakin metsäkalman savua. Hyvähän olisi ettei olisi teihin taas joku kalma tarttunut", sanoi Dampbell ja sanoista selvään kuului ettei hän uskonut koko kertomusta. Tapani kääntyi katsomaan ulos, jääden mykäksi.
Mut tuosta matkastain nyt huolin viisi ja ellei kalma kerran itse tulle, niin kiinni pysyy Mannun ukset mulle. Hän vaatii pelkoa ja vavistusta tuo Tuonen isäntä ja ukko musta ja siksipä pilkkanaurajat ja elämän riemunlaulajat vain vieraina käyvätkin manalan mailla niin unta näin.
Jo hätäysivät pienet rannikkokaupungit, rupesi kalma hajahtamaan.
Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'. Eestien henkeä suoneni tykkii, Eestien verta mun syömmeni sykkii, Eestien kieli mun suustani raikuu, Eestien miel' läpi aivoni kaikuu. Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'.
Hymy huulilla erosi Onnellisna, autuasna. Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiski kesän kukkaselle Suven armahan ajalla, Keskikesän vallitessa: "Kuole pois, ihana kukka, Uuvu jo unehen, rukka! Teen, oi, seppelen sinusta, Ikiloistavan, ihanan, Taivon Taaton kunniaksi, Taaton ikuisen iloksi".
Mutta nyt saakoon myös tämän peitseni kärkeä maistaa, jotta sen mieleni oivaltaa sekä tietävi tarkoin, vieläkö päässee sieltäkin vai pitäneekö jo luonaan viljankasvaja maa, väkevimmänkin joka kytkee." Noin hän vartoen mietti, mut luo jopa juoksi Lykaon vauhkona polvia kietomahan, halu polttava karttaa viel' oli rinnassaan kova kuolo ja kaamea kalma.
Päivän Sana
Muut Etsivät