Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Leiriyneet liki on vihamiehet; emmekä tiedä, vaikka jo ryntäämään tänä yönä he ryhtyä aikois." Vastasi, virkkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Tokkopa kaitsija Zeus toki kaikkia täyttävä vainkaan Hektorin toivoja lie! Minä luulen, vauriot häntä vartoo vast'edes viel' useammat, jahka Akhilleus vain vihan hirmuisen pois vieroittais sydämestään.
Täst' oli Orsilokhos, ison kansan kaitsija, siinnyt, Orsilokhos jalomielen taas oli taatto Diokleen, juurta Diokleen taaspa ol' Orsilokhos sekä Krethon, kaksoiset, hyvin harjauneet asekiistahan kaikkeen. Kukkeimmillaan nuo tuli tuomina laivojen tummain saartoon Ilionin hepokuulun akhaijien kanssa Atreun poikien, niin Agamemnonin kuin Menelaon, kostelijoiksi; mut yltäsikin urot kuolema siellä.
Zeus oli tuon, Kronossynty, Hefaistolt' antimen saanut, Zeultapa taas sen sai jumal-airut, tappaja Argon, Hermes-valtiahalt' uveuljas sankari Pelops, Pelops-taatolt' Atreus sen peri, kaitsija kansain, Atreus kuollessaan omaks soi satalauma-Thyesteen, mutta Thyestes jätti sen taas Agamemnonin kantaa, kaikkea Argos-maata ja saaria valliten monta.
Sillä aikaa kun lapsen kaitsija nukahti, juoksenteli pikku tyttö laivan kannella ja lähestyi laivanpartaita katsellaksensa aaltoja. Samassa kallistui laiva ja lapsi putosi mereen. Volney'n isä näki tämän ja heittäytyi paikalla lapsen perästä veteen koettaakseen sitä pelastaa. Hän saikin kiinni hänen vaatteista ja ui nyt toisella kädellään laivan luokse, toisella painaen lasta vasten rintaansa.
Kaikki he vaikertain kädet nosti Athenea kohti; vaipan ylväsmuoto Theano nyt otti ja lahjan helmaan vei hiusheljän Athenen, polvien päälle, näin tytärt' ylhän Zeun rukoellen palvehin runsain: "Kaitsija kaupunkein, ikisuur', isovalta Athene! Katko'os, kahtia lyö Diomedeen peitsi ja suo'os Skaian portin luo hänen suinpäin sortua itse!
Runeberg oli suuri, suurempi kuin Topelius runoilijana, Lönnrotin merkitys ja seuraukset hänen toimestaan olivat laajemmat, mutta Topelius lämmitti enemmän, kasvatti enemmän ja vaikutti enemmän keskuudessamme. Hän oli kaitsija, paimen, oikeaan ohjaaja ei ainoastaan suuressa, vaan myöskin pienessä ja jokapäiväisessä.
"Tietäähän sen, miten hirveätä sellainen on", hän sanoi, "kaitsija Kernelliä heitti jonkun aikaa takaperin eräs tyytymätön työmies kivellä päähän. Ja jos kivi sattuu ohimoon, niin ihminen kuolee tuohon paikkaan." "Mutta voihan tapahtua niinkin että kivi ei satukkaan ohimoon", tokasi Liina, joka juuri oli tarkastamassa akkunaluukkuja."
Kehto ja hauta, harmaja valta muhkean mullan, sateen ja paahtavan päivyen kullan, nouseva norosta, turpehen alta, antaja elon, kantaja ikuisen kuoleman pelon. Maa! olet mahtaja sykkivän suonen, kukkivan kedon, vierivän villan ja juoksevan pedon, peri-isä pellon ja tuttava Tuonen, jumaluus jyvän, kaitsija kasvun huonon ja hyvän.
Mutta jo ääreen alttarin sorjan muut pyhän uhrin toi jumalalle ja piirinä seisoi. Niin kädet huuhtoivat, pivon ottivat ohria täyteen. Vaan kädet nostaen palvoi noin palavasti jo Khryses: "Foibos hohtavajousi, sa kaitsija, valtias vahva, jonk' ikisuojass' on Tenedos, pyhä Killa ja Khrysa!
Vaan kenen rinnassa sykkivä On lämmin ihmisen sydän, Hän isänmaatansa säälivä, Nyt vannokoon valan pyhän: Tään kansan, maan, jok' ihmisen Ain' oikeutt' edistellä, Ei konsa sallia rikoksen Sen veljiä veristellä. Oi Herra, kansojen kaitsija, Ann' anteeks' syntimme meille Ja vielä kansaamme armahda Ja johda tahtosi teille!
Päivän Sana
Muut Etsivät