Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Vaunuilleen jo hän riensi ja viemään pyys ajomiehen laivain luo tasalaitain, sill' ylen suur' oli tuska; vielä akhaijeja kiihtäen huus läpitunkevin äänin: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Tänne te varjelemaan merenlaskija-laivoja jääkää vimmalt' ottelon, sill' ei kaitsija Zeus minun salli torjua kauemmin tänä päivänä joukkoa Troian."
Minä, sorian karjan kaitsija, olin itse vielä soriampi. Menalcas. Laulusi, jumalallinen runoilia, on minulle sama, kun uni nurmikossa on väsyneille, sama, kun janon sammutus päivän helteessä hyppivän ojan maajaalla vedellä. Etkä ole ainoastaan huilun taidossa, vaan ääneltäsiki mestarisi vertainen. Onnellinen nuorukainen! Nyt olet toinen hänestä.
Uhripappien oli kuitenkin lupa nousta maihin niemen puoleltakin, ja kun Jorma aikoinaan oli ollut ylin uhrien toimittaja ja pyhän vuoren korkein kaitsija, astuivat miehet vuoren piiriin lähimmästä paikasta läheltä niemen kärkeä. Ei ollut Jorma, sitten kun heitti tietäjän toimen veljensä pojalle, näiltä paikoin moniin vuosiin vuorta lähestynyt.
Kuin tähypaikastaan polo paimen keksivi pilven kiitävän päin meren päältä, kun viuhuu läntinen vinha; pilvi se pilkottaa pikimustana, katsoen kaukaa, veen yli viistäissään, rajumyrskyä kantavi myötään; kaitsija kammostuu sitä, vuohet johtavi luolaan: noin kera Aiaan kummankin, jumaluljahan urhon, taajat liikkuivat rivit, taistoon rientäen tuimaan, tummina, sankeanaan salamoivaa kilpeä, peistä.
Silloin turmaks on sinun neuvosi, kaitsija kansain." Hällepä vastasi näin sotalaumain pää Agamemnon: "Tunkeutui sydämeeni, Odysseus, tuo puhe tuima. Vaan toki vastoin mieltään en mä akhaijeja vaadi laivoja teljokkait' alas tempaamaan telapuiltaan. Tulkoon toinen siis, joka neuvon suo sopivamman, nuori jos lie tai vanha: se mies ylen mulle on mieleen."
Leikkivät nyt lapset kaksi Terhensaaren tanterella, liepeellä utuisen linnan. Kiittävät kiloa päivän: »Armas aurinko, antaja pyhän elämän, aina paistaos, ällös polttele poroksi ihmis-onnea, kukkia ijäisen niitun!» Kumartavat Luojan kuuta: »Kaunis kumppani, kaitsija elon unien, herätä haaveita, älä ärjyjä sydämen, sielun peikkoja; ole oikea toveri!»
Kaiken yötäpä kaitsija Zeus tuhomerkkejä antoi kammokkain jylinöin, ja he tunsivat kalpean kauhun. Maahan maljoistaan valahuttivat viiniä, ennen juoneet ei, kuin Zeus sai korkea vuodatusuhrin. Vihdoin heittyivät unen hoivaa-antavan helmaan. KESKEYTYV
Zeus isä Aiaan sai toki pelkoon, kaitsija ylhä: käänsihe kammahtain uros, selkään heittäen kilven seitsenvuotaisen, väen luo pedon katsehin väistyi, päin yhä käännähtäin sekä vitkaan siirtäen jalkaa.
Miks heittää hiiteen lemmon ongelmoita en vihdoinkin ma viisastuen vois? Tai antaa niille varmat vastaukset, niin pääsis rauhaan rinta kärsinyt? Liet, Luoja, sä oikukas voima vain ja tiedoton, hirveä mahti, tai kaikenko viisas sä kaitsija liet ja lempeä lastesi vahti? Mikä lietkin, sä mahtava, tiedä en; olen vain sinun luomasi ihminen.
"Kadiga," sanoi kuningas, "minä tiedän sinun olevan viisaimpia naisia koko maailmassa, samoin kuin luotettavimpiakin; näistä syistä olen aina tähän asti antanut sinun olla tytärteni likeisin kaitsija. Isä ei saata olla kyllin varuisa, semmoista luottamusta antaessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät