Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Se oli kummallista, mutta hänen äänensä melkein koski sydämeeni joutavia, sitä neuvoo minulle mies, joka aina muisteli vaan itseään! Ihan toista oli Dagobert pyytänyt!... Minä pudistin päätäni, juoksin ulos ja riensin portaita alas... Onneksi ei Ilse nähnyt tuittupäistä päänpudistustani. Aika nuhdesaarnanpa olisinkin silloin taas saanut kuulla! Kamarineitsy oli vielä huoneessani.
Hän on kaunis, iloinen tyttö, eikä suinkaan minun kotiani halpana pitäisi mutta luulenpa, etten saa Liisua mielestäni en milloinkaan.» »Jopa joutavia juttelet sanoinhan, että sinä mustasukkaisuudesta saatat itsesi onnettomaksi.
'Yleisen tavan mukaan te voisitte antaa minulle kymmensenttisen. »'Mitä joutavia', hän puhisi. 'Minä tarkoitan jotakin asiallista. »Hän varmaankin oli tosissaan liekö ollut jonkinlaista omantunnon nuhtelua; ja siihen katsoen minä harkitsin, mitä vastata.
Nelma puhkesi itkuun kuvitellessaan, että joku muka häntä... Niin epätoivoista oli hänen elämänsä. Mimmi lohdutteli Nelmaa: Taasko sinä! Joutavia! Mikäpä täällä on olla? Ja kyllä täältä päästään: minä hommaudun pois, ja sitten otan sinut mukaani. Katso tuota hullua! Eikö tämä ole hauskaa? Kukkelman huudahteli ihastuksissaan: Kas niin, Nelma kääntyi pois. Sellainen tyttö ... plyygi.
RIIKKA. Herra tule ja siunaa! Kaikkea minun pitää kuullakin. Anna Liisa, joka silloin oli vasta viidentoista vanha. Elä usko, Johannes, semmoisia. Ei ne ole kuin joutavia lörpötyksiä. Minä takaan, ettei niissä ole mitään perää. Sen olisi kyllä huomanneet muutkin, jos heidän välillään jotain sentapaista olisi ollut. MIKKO. Ettepäs huomanneet.
"Eipä minulla ole aikaa pilapuheisin teidän kanssanne. Pane päällesi pian ja lähdetään pappilaan." "Kiitoksia paljon, isäntä, meille tekemästänne kunniasta, vaan enhän minä ... tuota ... ole toisen niinkuin ... asiata ratkaisemassa." "Kukas sitten?" kysyi Herpertti aivan kummastuneena. "Anni päättäköön itse. Se on ihan hänen asiansa," vastasi Lauri. "Mitä joutavia?
"Mitä joutavia pitää puhua", sanoi Mauno, eikä kääntänyt päätäänkään ja väänsi puheen toiselle suunnalle. Paljon oli Jaakolla työtä, mutta paljon hän sitä tekikin. Talvella perkkasi hän niittyä, hakkasi aidaksia ja halkoja, laittoi puita, heiniä kotiin, ja täytyipä hänen käydä kylän työssäkin, sillä omat vuodentulot eivät vielä riittäneet koko vuodeksi. Noissa puuhissa kului talvi ja kesä tuli.
KIRJURI. En suinkaan. Mikä oikeus minulla olisi siitä suuttua? Mikä oikeus minulla olisi siihen, senpä tahtoisin tietää. HELMI. Sinä olet huonolla tuulella tänään, sen huomaan. KIRJURI. Paljon mahdollista. Eihän sitä jokainen voi ottaa elämätä niin iloiselta kannalta kuin sinä varsinkaan ei tämmöinen köyhä ja halpa mies kuin minä olen. HELMI. No, älä nyt joutavia puhu! Tule vaan pois tanssiaisiin!
Alan seisoi vuoteeni yli kumartuneena ja hänen kasvonsa olivat aivan silmieni edessä. Kuumeen rasittama kun olin, näyttivät ne minusta kamalan suurilta. Hän pyysi minulta rahojani lainaksi. »Mitä varten?» kysyin. »Lainaksi vain», vastasi hän. »Mutta minkä vuoksi?» toistin. »Minä en käsitä.» »Joutavia, David», vastasi Alan, »sinäkö et uskoisi minulle lainaa?»
Lasisilmäiseltä pääsi silloin surkuteltava huudahdus. Hän otti varovaisesti sirpaleen peukalon ja etusormen väliin, lykkäsi silmälasit otsalle ja tarkasteli astiankappaleen reunaa taittuneesta paikasta. "Joutavia, vahinko ei ole suuri, herra professori", lausui nuori mies, "Onhan niitä kumminkin kuusi tuolla sisällä ja kaikki ovat niin toisensa kaltaisia kuin munat."
Päivän Sana
Muut Etsivät