Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Minä olen rakastunut, julmasti rakastunut! Bartholdus Simonis. Sinäkö? Mitä vielä! Kaarle Olavi. Oikein toden totta! Minä jumaloitsen nuorta serkkuani! Mutta hän hän pitää minua kevytmielisenä heittiönä! Ah! jos olisin haavoitettu! Kyllä tulisi hän pian toisenlaisiin ajatuksiin! Bartholdus Simonis. Mitä joutavia lasketkaan!
Koeta ottaa tämä asia vakavammalta kannalta, ja ajattele, minkä rangaistuksen laki tuommoisesta määrää, sillä KAMREERI. Joutavia! Saanhan minä sen sovittaa ROUVA. Niinivedellä ja leivällä. Voi, voi, Kalle, se on hirmuista! Minä kuolen häpeästä ja surusta ! KAMREERI. Vedellä ja leivällä? ROUVA. Mitä pitää olla? Mitä sinä biffistä puhut? KAMREERI. Biffistä? Olenko minä semmoista puhunut?
Minä nukuin rauhattomasti, vastasi tämä. Lienette nähnyt unta... En. Te vapisette, Drake, olette sairas. Joutavia... Minä en ole koskaan sairas ... vertani vain hyytää ... yö on kylmä... Maatkaa te, Skytte! Drake kääri kauhtanan ympärilleen, otti kirjan käteensä ja istuutui lukemaan. Mutta muutaman minuutin päästä hän heitti pois kirjan, nousi, joi pikarillisen viiniä ja lähti kajuutasta.
Jaakko ei tiennyt nytkään, miten hänen kanssaan oikeastaan oli, mutta hän istui vaan kun käskettiin. Sitten rupesi Matti ryyppyjä tarjoilemaan. "Minä en juo itseäni juovuksiin", sanoi Jaakko. "Mitä joutavia! Kuka tuon vertaisesta juovuksiin tulee? Otetaan vaan sen verran, että tullaan puheen lystiin! Ota vaan ryyppysi pohjaan!" esitteli Matti.
Muutaman pöydän luona tapasi hän kolme vanhaa ystävää; kaksi oli valtion virkamiestä ja kolmas kauppamatkustaja. Suuri ilo nousi tietysti yhtymisestä, ja monta kuppia kahvia lisinensä toi ilo mukanaan. Kello neljän aikaan nousi Terning, aikoen lähteä. "Joutavia!" sanoi kauppamatkustaja. "Pidetäänpä nyt toki pientä iloa. Hoi! tuokaapa neljä pulloa seltteriä ja jäätä ja kaksi pulloa punssia!"
LIINA. Minua hän ei ainakaan voi kosia. ANNA. Entä minua? LIINA. Joutavia; Kaarloa hän vaan etsii. He kuin ovat yhdessä, nauraa, laulaa ja laskee leikkiä Kaarlo, mutta kuin minä olen yksin hänen kanssaan, on hän niin järömäinen, istuu vaan työnsä ääressä. Olen varma siitä, että hän on kernaammin tohtorin seurassa kuin minun. ANNA. Sinä olet siis mustasukkainen tohtorille.
Heti Vanloon kulettua ohi, aikoivat Pekka ja Hanna lähteä kätköstään, kun nuorukainen, katsahdettuaan tielle, lausui: Ja tuolta on tulossa matkamies. Onpas täällä tänä iltana vilkasta tiellä. Hän tulee Signildsborgista päin, kuiskasi Hanna peloissaan. Mitä jos se onkin kuski! Mitä jos meidät on saatu ilmi! Puhu joutavia!
ALLI: Niin; jotakin sellaista, jota sinä et voi aavistaakaan. KERTTU: Enkö voi aavistaakaan? ALLI: Et. Muistatko, kuinka minä ennen aina kyselin sinulta, miltä tuntuu kun kositaan? KERTTU: Muistan. ALLI: Sinä olit niin mahtava olevinasi etkä ruvennut koskaan selittämään. KERTTU: Kyllä elämä senkin selittää sinulle aikoinaan. ALLI: Mitäs sinä sanoisit, jos se olisi jo selittänyt? KERTTU: Joutavia.
Mutta he ja heidän aaveen-ääneensä katosivat yhdessä; ja yö kävi samanlaiseksi, kuin se oli ollut, kun hän astui kotiin. Scrooge sulki akkunan ja tutkisteli ovea, jonka kautta haamu oli tullut sisään. Se oli kahdenkertaisesti lukittu, niinkuin hän oli omin käsin lukinnut sen, ja teljin oli aivan koskematta. Hän yritti sanoa: "joutavia!" mutta seisahtui ensimäiseen tavuun.
Olisi soma tietää, kuka hän on ja minkä väriset silmät ja tukka hänellä on ja kuinka hän ohjaa orhiaan. Nuoremmat hovineidoista ne näin pakisivat. Mutta vanhemmat ja vakavammat käskivät heidän olla hiljaa ja joutavia jaarittelematta. Pitäkää kielenne keskellä suuta! he sanoivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät