Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Dunbar'in Yrjön on onnistunut päästä vanhan miehen puheille; ja vaikkei hän ollut kuninkaan luona pitempää aikaa kuin viisi minuuttia, pelkään minä että sen seurauksesta teidän tyttärenne avioliitto voi tulla jälleen rikotuksi, jonka me niin suurella vaivalla saimme solmeen. Lupa Romasta ei ole vielä saatu." "Joutavia!" vastasi Douglas ylpeästi "he eivät uskalla!"
Eikä heidän kokoon tulleet ystävänsä olleet hiukkaakaan heitä huonommat, vaan oikein luihkasivat ilosta. "Hah, hah! Hah, hah hah, hah!" "Hän sanoi, että joulu oli joutavia, niin totta kuin minä elän!" huudahti Scrooge'n sisarenpoika. "Hän uskoi sitä lisäksi!" "Sitä suurempi häpeä hänelle, Fred!" lausui Scrooge'n sisarenpojan vaimo suuttuneena.
Missä olit eilen koko päivän?" "Olisi paljon hauskempi kuulla, mitä sinä olet toimittanut koko tämän pitkän yön kuluessa. Näytät siltä, kuin tulisit suoraan Roomasta! Euergetes on jo tänä aamuna kerran ja kuningatar kahdesti lähettänyt sinua etsimään, kuningatar on aivan korvia myöten sinuun rakastunut!" "Mitä joutavia! Selitäpäs minulle mitä sinä täällä teet."
Eikä Tom sillä kertaa enää viitsinyt jatkaa kyselyjänsä, vaan nauroi itse mukana ja oli jäävinänsä siihen uskoon, ett'ei kuninkaan ja hänen vaimonsa välillä ollut tapahtunut mitään: Fontainebleaussa oli vain muka hiukan juteltu joutavia ja vähän kuherreltu, siinä kaikki.
»Niin, sinusta, Jakob»... Hän painoi päänsä hänen rinnalleen; »mutta voithan ymmärtää ujosteluni. Luulin sinun käsittävän, ettet minulle ilmoittamatta saa ketään vierasta tuoda sisään.» »Joutavia, Alette! Sinähän olet liian lapsellinen, tekisi mieleni sanoa. Aivan kuin sinun tarvitsisi piiloutua ihmisiltä»...
Se mitä hänen vävynsä heti tultuaan oli hänelle kahdakesken puhunut Annan synkkämielisyydestä ja koti-ikävästä, oli hänen mielestään vaan joutavia. Peltolan isännän tytär, josta niin hyvä huoli oli pidetty ja jonka läksiäisiä ja myötäjäisiä koko kylä oli kadehtinut, hänkö nyt synkkämielinen olisi? Hulluutta!
Siellä taas syksyllä tavattaisiin ja aina vastakin kulkiessa. Shemeikka on noussut ja istuutunut tuhdolle. Siinä huomaa hän lehvät, joilla venhe on koristettu. Semmoisia joutavia ne aina. Olisi edes jotakin syömistä. Shemeikalla on nälkä, ja ruumis on maatessa kuoleutunut. Hän katselee raukeasti ja kyllästyneesti etensä ja sylkäisee happamesti venheen pohjaan.
»Mitä?» »Joutavia. Ilman aikojaan.» »Tiedätkö, minua se vaivasi kauvan aikaa. En tahtonut saada sitä mielestäni pois.» »Etkä puhunut mitään. Rakas John!» »Kun sinä olit umpimielinen, niin minäkin olin. Mutta nyt sen kerrot, eikö niin.» »Ei se todellakaan ollut mitään. Semmoista hirmuisen lapsellista. En minä kehtaa, John.» Mutta John hyväili ja suuteli »pientä muruaan» ja katsoi häntä silmiin.
"Missä toimelias talonväki, ja tyttäriä talossa, siinä sujuvat työt ilman piioitta missä taas isäntäväki on laiska, siinä ei ole kunnossa talous vaikka olisi piikoja tusina", vastasi Hannula. "Mitäs tässä joutavia väitämme!" ärähti Hovila. "pitäkäät viisautenne, en minä sitä teiltä kadehti.
Korpelan isäntä oli kerran kehoittanutkin Mäkelän Maunoa antamaan jotain apua Jaakolle ja Marille, "sillä", sanoi hän, "nyt nuot uutterat ihmiset sitä juuri parhaiten tarvitseisivat." "Joutavia! tiedäthän, ett'ei minulla ole enää lasta", oli Mauno vaan lyhyesti ja jyrkästi sanonut. Kovalta tuntui nyt elämä Tinttalassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät