Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Sinä joit liiaksi eilen, Torger, sanoi Karin, kaataen hänelle kahvia. Niin tein, Kari. Se on pahin, mitä voit tehdä. Muistanet kai mitä isäsi sanoi? Kyllä minä sen muistan, vaan en ollut omassa vallassani. Mitä joutavia, minä kyllä puhun papin kanssa siitä. Ethän vain mene papin puheille? Menen kyllä, nyt hän kerran saapi kuulla totuuden. Oh, Kari!
»Saa nähdä», virkkoi Mikko, kun kanttori otti ensimmäiset paperit käsiinsä, »eikö niissä ole paljon vanhentuneita». Ja kuiskaten, ettei emäntä, joka ristissäkäsin istui arkun vieressä ja oli hiukan huonokuuloinen, kuulisi: »Se vainaja oli niin huolimaton niiden kanssa». »Mitä sanot?» kysyi emäntä epäillen, kun näki Mikon kuiskuttavan. »Kanttorille vain tässä, joutavia.»
PAROONITAR. Alfons, etkö kuule, älä häpäise itseäsi; ajattele säätyäsi, aatelisuuttasi! PAROONI. No, älä nyt joutavia lörpöttele, Lovisa! PAROONITAR. Vait, se on rovasti, joka pitää puhetta. PAROONI. No, että hän viitsii. ROVASTI. Hyvät naiset ja herrat! Kun me nyt olemme tänne kokoontuneet ja kun minä, jos niin sopii sanoa, olen
Minä kerroin, mitä he olivat sanoneet hänestä; hän nauroi ja sanoi, että he olivat häpeämättömiä veitikoita, jotka lavertelivat joutavia mutta minä tiesin, että se oli hänen mieleensä. Minä tiesin sen yhtä hyvin, kuin minä tiedän sen nyt. Minä käytin tilaisuutta kysyäkseni, tunsiko hän ketään Sheffieldin Mr.
Semmoista ei voi ajatellakaan. Sinä olet nyt nuori ja kaunis. Mutta aikaa voittaen Elä puhu joutavia. Minä kyllä osaan säilyttää valtani. Mitä se on? Kyyppäri oli tuonut hänelle kirjeen. Hän repäisi sen auki. Ahaa Hän nauroi. Saatte mennä. Kuule, Agnes, hän jatkoi, kun kyyppäri oli sulkenut oven jälkeensä. Tämä on todella hullunkurista. Ja hän nauroi vielä uudelleen. Tulin uteliaaksi.
Vuori pyörii maan mukana 24 tunnissa kolme tuhatta penikulmaa, ja huomen aamulla tähän aikaan olen minä vuorineni täällä." "Suuri Jäätehinen, hän puijaa sinua!" kuiskasi mustapeikko. "Joutavia, kuule nyt, Matti", väitti jäätehinen, "tuo kaikki on paljaita oppineiden konsteja. Annappa kun minä näytän voimiani tavalla, jonka kaikki käsittävät!" "Anna näkyä vaan", sanoi Matti.
Minä en ole terve, minä juon vielä rintateetä.» Ei kukaan vastannut mitään, ja hän katseli kysyvästi vuoroin minuun ja vuoroin tirehtöriin. Mitä hän tällä tahtoi sanoa, jäi minulle epäselväksi. Niin. Yhtäkkiä apulainen muutti kasvonsa ankariksi ja kummallisella käheällä äänellä huusi: »Mitä joutavia?
"Ei Lailasta ole pelkoa." "Mutta etkö ole havainnut että Lailakin pitää hänestä?" "Sinä vaan luulet joutavia, vaimo." "Minä en luule mitään. Me naiset näemme semmoisissa asioissa paljon paremmin kuin te miehet. Sinä olet ollut sokea, kun et ole nähnyt mitään." "Mitä sinä sitten olet nähnyt?" "Mitäkö olen nähnyt! Olen nähnyt Lailan suuret silmät siitä asti, kun hän oli lapsi.
JOHANNES. Saatko sinä ohjaksetkin käteesi? PIRKKO. Tietysti! JOHANNES. Silloin sinä ajat nurin. PIRKKO. Häpiä! ANNA LIISA. Pirkko, sinä! Kuka tuolla tavalla puhuu. PIRKKO. Mitäs hän vöhnii joutavia. Sanoo että minä ajan nurin. Mokomakin! Siinä sait! JOHANNES. Ei se mitään meidän välillä. Hyvää pataa me silti olemme, Pirkko ja minä.
Teille on valehdeltuna kaikki nurinpäin, vaan minä en oikein tiedä, rupeanko puhumaan. Elä suinkaan puhu tohtorille joutavia, varoitti jo Piatta. Sinä itse sanoit, ettet muista, niin ole nyt hiljaa. Muistan minä muut, vaan en lyöneeni muista, väitti Elias. Et tarvitse puhua mitään, epäsi Piatta. Sinä et ole oikein järjelläsikään.
Päivän Sana
Muut Etsivät