United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisin ajatteli sen sijaan Kristian II, mutta murheellinen ei hän suinkaan ollut, ell'emme ota lukuun vähäistä ikävää tunnetta, joka melkein aina syntyy ihmisissä, kun täytyy jättää paikkakunta, johon jo on ehtinyt tottua. Päinvastoin tunsi hän mielensä keveämmäksi ajatellessansa, että hän, langenneiden kunniavelkojen rasittama mies, pääsisi nykyisestä kierosta asemastansa.
Kauniissa, vierasvaraisessa kodissaan otti hän ja pitkällisen sairauden rasittama miehensä vastaan kaikkia, joita X:ssä pidettiin "sivistyneihin" kuuluvana, sitä paitsi oli heidän talonsa aina kaikkein matkustavain taiteilijain ja muiden kaupungissa käyväin eteväin henkilöitten herttaisin vierailupaikka.
Alan seisoi vuoteeni yli kumartuneena ja hänen kasvonsa olivat aivan silmieni edessä. Kuumeen rasittama kun olin, näyttivät ne minusta kamalan suurilta. Hän pyysi minulta rahojani lainaksi. »Mitä varten?» kysyin. »Lainaksi vain», vastasi hän. »Mutta minkä vuoksi?» toistin. »Minä en käsitä.» »Joutavia, David», vastasi Alan, »sinäkö et uskoisi minulle lainaa?»
Kun hän nakkasi tuota kylmettynyttä multaa Puutteen Matin arkun kannelle, niin tuntuipa siitä syntywän kaiun seasta kuuluwan ääni: "Hän on hywä kirkonmies ja toimittaa kaikki hywin; en minä moiti rowastia. Minä en tahdo warastaa, mutta minä en woinut maksaa." Hain silmilläni Puutteen Matin puolisoa saattowäen seasta. Waljuakin waljumpi oli nyt tuo moninkertaisen murheen rasittama waimo.
Voithan oikein tunnollisesti selittää, kuinka meillä on rikastuva talo ja joukot kirjan lukevata väkeä. Ja minä vaivain rasittama kuolen kohta pois tieltä, voithan senkin sanoa, ja kyllähän sinä osaat siihen lisätä. Tottahan nyt myönnyt, kun minä olen sinun paras ystäväsi ja tuttavasi. Eihän Samppa voinut mitenkään olla myöntymättä, kun toinen niin ystävällisesti pyysi.
Opettawaiset oliwat nuo yölliset keskustelut, sillä tuntuipa ikäänkuin hauta, ijankaikkisuus ja tulewainen elämä olisiwat yhtyneet yhteen. "Woi, moi, woi! Woi, Herra Jesus, minua onnetonta! Woi, kun kuolema tulisi ja pelastaisi minun kauheista tuskistani!" waikeroitsi tuskien aikoina tuskan rasittama nuorukainen niin että meni läpi ytimien; niin se meni minunkin, mitä sitte wanhempien!
Surun rasittama äiti vaikeroitsi ääneensä ja syleili hellästi kuollutta poikaansa, syyttäen itseänsä pojan kuolemasta. Hän oli näet kehoittanut onnetonta nuorukaista tuohon tuhoa tuottavaiseen anomiseen. Mutta kauhein, syvin oli kuitenkin sisarten murhe.
Mutta kun sitten kuulin, että tekin olette ollut sairas ja liiallisen työn rasittama, ajattelin: Nyt tai ei milloinkaan; nyt tahdon lähettää teille rakkaan tervehdyksen. Olen aina pitänyt teistä niin paljon, vaikka en koskaan ole teitä nähnyt, ja kuvittelen, että te olette pieni, kalpea, syväkatseinen. Enkö ole oikeassa? »Olen kirjoittamaisillani erästä näytelmäkappaletta ja ihan palan työintoa.