United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta lapsillensa isä lausui: «eikö teillä tosiaankaan ole neroa ja kekseliäisyyttä sen vertaa, että voisitte huvittaa äitiänne ja hankkia hänelle ajattelemista noina onnettomina postipäivinä? Henrik! sinun asiasi on rauhoittaa häntä.
Ei se ole mikään hyvä isä, eikä se rakasta lastansa, joka polkee sen koko elämän onnen, sen tulevaisuuden, jalkainsa alle. Hiljaa, hiljaa, rakkaani! Sinä et tiedä, mitä puhut. Sinä olet niin liikutettu. Ei saa lausua sillä tavalla vanhemmistaan. Gerda vaikeni ja nyyhkytti vielä ankarammin kuin ennen. Oma tyttöseni! jatkoi äiti.
Vaikka olikin valoisa, oli ovipieli kuitenkin hämärä, johon vieraat pysähtyivät. Jaakko istui takan ääressä ja kieputti pikku Maunoa polvellansa ja kaksi nuorinta lasta kieppuivat äitinsä ympärillä. "Oletpa sinä jo oikein raskas poika. Kohtahan sinä olet Mäkelän vaarin kokoinen", sanoi Jaakko pikku Maunolle ja kiikutti häntä kiivaasti polvillaan. "Isä, isä!
Rakkauden tulee olla sen perusteena. HEISKANEN. Rakkauden? EERIKKI. Aivan niin veliseni. HEISKANEN. No Liina, ole Aatamiin tyytyväinen. LIINA. Olenhan jo sanonut isä, etten hänestä huoli. HEISKANEN. Et huoli! Kuka se sitten on, joka kelpaa? LIINA. Antti. HEISKANEN. Antti! LIINA. Niin isä. HEISKANEN. Uskallatko sanoa tuon minun kuulteni?
LIISA. Ne punnitsevat puntareillaan kaikki sanat, jotka sinä ja minä ja kaikki ihmiset sanovat. PYTT. Mitä, kuinka ne kestävät sellaisen työn? Mutta kas, tuolla tulee isä! Hän on pieni, lihava, sotilaspukuun puettu ukko. KAPTEENI PUKS. Uks, sanoi Puks. Auttakaa minua, lapset! Minä aivan näännytän itseni tuolla kauhealla puulla. LIISA. Eikö kapteeni tiedä, että nyt on sunnuntaiaamu?
"Oh, kylläpäs sinä puhut! Olen hyvin tyytyväinen siihen, vaikka se onkin sininen", sanoi Anna. "Kiitoksia, isä!" "Eipä kestä", vastasi hilpeä isä, joka tunsi olonsa sangen hyväksi mökissään. "Tiedätkös, äiti?" aloitti hän hetken hiljaisuuden jälkeen, "minä en viivy kauan kotona, vaan matkustan kauaksi tänä talvena". "Minne sitten? Mikä se niin pitkä matka on?"
Kerran selvisi kuitenkin se seikka, kun isä antoi hänelle putelin ja rahaa ja käski mennä Kissa-Kertulta ostamaan viinaa. Poika totteli. Repaleisissa riikineissään lähestyi hän mökkiä, jossa Kissa-Kerttu asui. Tultuaan mökin luo näki hän siellä koko joukon muita poikia rakentamassa lumilinnaa.
Suruisesti hymyillen hän viittasi pienoisella kädellään. "Jää hyvästi, isä!" Haikeamman surun kipu viilsi Labeon sydäntä. Tämäkö se arka lapsi oli, jota amfiteaterissa kauhistutti! Isä ymmärsi nyt hänen ja tiesi tuon tyvenen katsannon merkityksen. Mutta tätä oli mahdoton kestää. Labeo huusi taas rakkauden ja epätoivon sanoja. Hän käski poikansa heittäytyä alas syliinsä.
Anna oli kalmankalvea. "Isä," sanoi hän ja läheni kiukustunutta miestä ihan likelle, "suo minulle anteeksi, ett'en siitä illasta voi mitään kertoa. Valalla olen sen vannonut Jumalalle ja itselleni.
BELARIUS. Mitä teit? GUIDERIUS. Sen tiedän: Clotenin vain otin pään, Kuningattaren pojan mokoman. Mua rosvoks sanoi, petturiksi; vannoi, Ett' yksin meidät lannistais ja päämme Ne paikoillaan on vielä, kiitos taivaan! Naulaisi Lud'in porttiin. BELARIUS. Hukass' ollaan! GUIDERIUS. Mit' ottaa voivat, isä hyvä, muuta Kuin henkemme, jot uhkas hänkin? Laki Ei meitä suojaa.