Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Hyväntahtoinen vanha asemapäällikkö, jolla ennen oli arvonsa merkkinä viaton virkalakki, oli nyt puettu sotilaspukuun, kupeella kalpa, ja hääri komentavan upseerin käskyläisenä, käsi vähän väliä lipassa. Saapui juna ja pysähtyi. Odotushuoneen ovi avautui, ja sillalla olevaa yleisöä syöksyi sitä kohti, huutaen ja viheltäen: "Alas Englanti! Alas Ranska!"

Vähällä vaivalla saatiin kokoon kokonaista seitsemänkymmentä eri artikkelia, joissa häntä syytettiin noidaksi, vääräksi profetissaksi, pilkkaajaksi, koska hän ei uskonut pyhimysten puhuvan englanninkieltä, halukkaaksi vuodattamaan ihmisverta, kainoutta vailla olevaksi, koska hän oli pukeutunut sotilaspukuun, kerettiläiseksi j. n. e.

Tämä tupa on oma rakentamani, ja minulla on lupa sen päälle, että saan siinä asua kuolinpäivääni. Minä teen tällä maalla mitä tahdon. Ettet kuitenkaan tulisi mitään kärsimään, annan sinulle luvan asua uudessa paviljongissa ... ja se on jo enemmän kuin ansaitset. Jos et siihen tyydy, saat mennä tiehesi. En tyydy! Enkä mene tiehenikään. Häädämmekö hänet heti? kysyi se sotilaspukuun puettu mies.

LIISA. Ne punnitsevat puntareillaan kaikki sanat, jotka sinä ja minä ja kaikki ihmiset sanovat. PYTT. Mitä, kuinka ne kestävät sellaisen työn? Mutta kas, tuolla tulee isä! Hän on pieni, lihava, sotilaspukuun puettu ukko. KAPTEENI PUKS. Uks, sanoi Puks. Auttakaa minua, lapset! Minä aivan näännytän itseni tuolla kauhealla puulla. LIISA. Eikö kapteeni tiedä, että nyt on sunnuntaiaamu?

Kääntämättä silmiään Nehljudofista kenraali ojensi lyhytkasvuisen kätensä pöytää kohden, soitti ja jatkoi vaieten kuuntelemista, tupruttaen paperossiaan ja kovaäänisesti yskien. Niin minä nyt pyytäisin, olisiko mahdollista, että tämä nainen jätettäisiin tänne siksi, kunnes vastaus saapuu anomukseen. Sisään astui sotilaspukuun puettu renkilakeija.

Kirkkotiellä ei ollut ratas- eikä rekikeliä, ja sentähden Nehljudof, joka tätien talossa sai käskeä kuin kotonaan, antoi satuloida Veikoksi sanotun ratsun, ja, maatapanon asemesta, pukeutui loistavaan sotilaspukuun, pingotettuine housuine, heitti sinellin hartioilleen ja ratsasti hyvin syötetyllä, kangistuneella ja alati hirnuvalla, vanhalla oriilla, pimeässä, lätäköiden ja lumisohjon rikkomaa tietä myöten, kirkkoon.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät