Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Halolan kierosilmäisen emännän käskyläisenä, riihiryysyissä kuihdut sinä, joka olet luotu silkkiä, samettia ja kalliita kiviä kantamaan ja kauneudellasi häikäisemään kaupungin kaunotarten loiston. Ja minä kuihdun en minä edes kuihdukkaan niinkuin kukka, vaan matanen kuin sieni syyssateissa, minä matanen keskellä komeutta ja rikkautta.
APEMANTUS. Jos Timon jää kotiin. Te kolme palvelette kolmea korkuria, niinkö? KAIKKI PALVELIJAT. Niin kyllä; vaan he voisivat paremmin palvella meitä. APEMANTUS. Sitä minäkin, ei voisi pyöveli koskaan paremmin palvella varasta. NARRI. Oletteko te kolmen korkurin käskyläisiä? KAIKKI PALVELIJAT. Olemme, narri. NARRI. Luulenpa, ettei ole sitä korkuria, jolla ei olisi narria käskyläisenä.
Mitä auttaa oppi ja maine minua, kun minun pitää ajelehtaa toisen käskyläisenä niukalla palkalla ja toinen niittää minun työni hedelmän? ajattelin itsekseni. Se oli wäärä elämänsuru ja rikkaudenhimo, joka oli sieluni so'aissut. Sen olen kyllä jäljestä päin monesti huomannut, mutta mitäpä se enään autti.
Kaikkein yhteisellä maatilalla sai hänkin oikeuden rakentaa oman kodin. Kullakin neljällä oli heillä siis oma tupa, oma lupa. Ainoastaan viidettä, nuorinta veljeä pidettiin milloin tuon milloin tämän veljensä käskyläisenä. Isäkin kohteli häntä niinkuin lapsipuoltansa. Yhteisissä asioissa ei hänellä ollut sananvaltaa, vaan piti kaikissa noudattaa toisten käskyjä.
»Ja sillä aikaa», lausui hän, »pysy vain rohkeana! Et sinä ole ainoa, sen saatan sinulle sanoa. Moni mies, joka oikeastaan saisi satuloida hevostaan oman kotonsa ovella, hakkaa meren tuolla puolen tupakkaa. Sellaisia on lukemattomia. Elämä on todella muuttuvaista. Katsos minuakin! Minä olen tilanomistajan poika ja vähää vaille lääkäri. Ja täällä minä nyt olen Hoseasonin käskyläisenä.»
Hyväntahtoinen vanha asemapäällikkö, jolla ennen oli arvonsa merkkinä viaton virkalakki, oli nyt puettu sotilaspukuun, kupeella kalpa, ja hääri komentavan upseerin käskyläisenä, käsi vähän väliä lipassa. Saapui juna ja pysähtyi. Odotushuoneen ovi avautui, ja sillalla olevaa yleisöä syöksyi sitä kohti, huutaen ja viheltäen: "Alas Englanti! Alas Ranska!"
Lyhtynsä valossa löysi hän vielä ennen päivän koittoa tien metsämajaansa, jossa hän heittäysi kovalle vuoteellensa, mutta jonka omantunnon rauha nyt oli hänelle pehmittänyt ruusuilla. Vanha vaimo, joka hänelle oli käskyläisenä ja hoitajana, ihmetteli suuresti sitä ihastusta, joka oli levinnyt Knuutin muutoin tavallisesti niin synkille kasvoille, ja hän istui sängyn viereen.
Joutaisi ne nyt nuokin tähteet, mitä niistä on minulle apua. Siellä he navetassa rallattavat, anna minun tässä paleltua ja hypätä niiden käskyläisenä. Tuskin ruokaa oikealla ajalla laittavat... Jos olisin mies vähän nuorempi. Kuului raminata oven avaimessa. Malinen ajatteli, että ne tulevat taas jotain vajaata valittamaan. Piikapahan sieltä tuli kysymään. Mitä sitä keitetään? Keitä puuroa!
Mitä vallesmanniin tulee, niin oli hänellä tietysti perhe ja lapset ja aivan vähän palkkaa, mutta jos hän olisi virastaan luopunut, niin olisi sekin vähä mennyt. Hän toimi sitäpaitsi ainoastaan käskyläisenä, eikä ottanut edes punnitakseen mitään muita mahdollisuuksia. Sama on kuvernörin laita. Vai olisiko valantehneen käskynhaltijan pitänyt punnita annettua käskyä.
Ei myös voinut tässä ikävässään salata hienoa tyytyväisyyttään siihen, että hän nyt niin paljon merkitsevänä asteli siinä samassa salissa, jossa hän vasta jokunen kuukausi sitten, ilman minkäänlaista virkapukua, ujona, jonkinlaisena vallesmanni pahasena, maanviljelysneuvoksen käskyläisenä istui muiden vieraiden takana ovensuussa ja ujoudesta vavisten ratkaisi kysymystä, onko soveliasta asettaa teeleipiä polvelle siksi aikaa kuin kaataa kuumaa nestettä vadille jäähtymään.
Päivän Sana
Muut Etsivät