Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. toukokuuta 2025


Mitä auttaa oppi ja maine minua, kun minun pitää ajelehtaa toisen käskyläisenä niukalla palkalla ja toinen niittää minun työni hedelmän? ajattelin itsekseni. Se oli wäärä elämänsuru ja rikkaudenhimo, joka oli sieluni so'aissut. Sen olen kyllä jäljestä päin monesti huomannut, mutta mitäpä se enään autti.

Ensiksi näkyi vaalean keltainen raita taivaan rannalla ja sen yli ajelehtaa pitkä tumma pilvi. Pilven ylipuolella levenee taivaan avara sinikansi, ja koko aukea valkovaippainen maanpinta ikäänkuin värähtelee hallavassa valossa. Tumman pilven reunalla ilmaantuu hienoinen hehkuva rusko, sydän pysyy tummana, kunnes äkkiä pilvi repee heleän keltaisiin hattaroihin.

Hän liukui pois mielestäni. Ajatuksistani. Minä en nähnyt häntä edessäni silmänräpäystäkään sillä aikaa, kun istuimme ja puhelimme yhdessä. Unohutin hänet koko siksi pitkäksi aikaa. Vaan täytyyhän sinun saadakin vähän levätä surussasi. Ei, ei, ei, sitä juuri en saa! Siihen minulla ei ole lupaa. Ei ole oikeutta. Minun on vain viipyminen tuolla, missä hän makaa ja ajelehtaa syvyydessä!

Paul otti hattunsa ja lähti kaupunkiin, aluksi kuljeksien ilman mitään määrättyä maalia, niinkuin niittyvillan untuvainen ajelehtaa aamutuulessa. Muuan matala ikkuna oli auki kadun puolella. Kirjoituspöydän ääressä istui kynä kädessä kalpea, noin 20-vuotias nuorukainen, ja huoneen perällä oli pari kirjansa ääreen kumartunutta koulupoikaa.

"Joksikin painavaksi kait täytyy, ystäväni, tuota ruumiillisuutta arvella ja raskaaksi sekä maantapaiseksi ja näkyväiseksi; ja senkaltainen sielu, joka tästä on osallinen, paisuu ja vetyy jälleen tähän näkyväiseen paikkaan, se kun pelkää näkymätöntä ja näkymättömäin valtakuntaa, ja ajelehtaa, kuten sanotaan, hautapatsasten ja hautojen ympärillä, niinkuin näiden lähellä onkin nähty varjontapaisia sielujen aaveita, haamuja, jotka syntyvät semmoisista sieluista, jotka eivät ole puhtaina irtauneet, vaan vielä ovat näkyväisestä osallisina, josta syystä ne näkyvätkin."

Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt konkurssin ja ajelehtaa nykyään jätkänä ympäri maan kurjissa repaleissaan ja kallistaa kylkensä siihen, missä vähänkin on suojaa. Hänen silloinen kätyrinsä on jo useampia vuosia ollut ruodulla, mutta sangen ylpeä on hän vielä. Rouhu. Niin Rouhu. Tuo nimi ei ollut sen henkilön oikea sukunimi, vaan kylän panema.

Päivän Sana

soimauksillaan

Muut Etsivät