Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Novodvorofin koko valtiollinen toiminta, huolimatta siitä, että hän osasi kaunopuheliaasti pönkittää sitä hyvin vakuuttavilla selityksillä, näytti Nehljudofista perustuvan ainoastaan kunnianhimoon, haluun olla ensimäisenä muiden joukossa.
Toinen näistä vaikutuksista kuolemaan valmistumaton Kryiltsof oli raskas ja surullinen. Mutta toinen vaikutus reipas Katjusha, joka oli saavuttanut semmoisen ihmisen kuin Simonsonin rakkauden, ja joka oli nyt tullut varmalle ja oikealle hyvän tielle, sen olisi pitänyt ilahuttaa Nehljudofia, mutta sekin oli Nehljudofista raskas, eikä hän voinut tästä raskaudesta päästä.
Sitäpaitsi häntä vihoitti se, että tuo järkensä puolesta rajoitettu ihminen semmoisella varmuudella ja levollisuudella yhä piti oikeana ja laillisena sitä tointa, joka nyt Nehljudofista näytti niin selvästi järjettömältä ja rikokselliselta. Tämä itseluottamus ärsytti Nehljudofia. Miten sitten tuomioistuin olisi menetellyt? kysyi Nehljudof.
Minä olen seurannut vankikuntaa, jossa on minulle läheinen henkilö, sanoi Nehljudof, ja tulin nyt pyytämään teidän ylhäisyydeltänne muuanta asiaa, joka koskee tätä henkilöä ja sitten vielä erästä toista seikkaa. Kenraali harppasi teetä, sammutti paperossinsa malakiitiseen tuhka-astiaan ja kääntämättä kapeita, vetreitä ja kiiltäviä silmiään Nehljudofista kuunteli totisesti.
Nehljudofista näytti niinkuin Missi olisi luonnottomasti puristanut kokoon suutansa kyyneleitä estääksensä. Ja taas Nehljudofia hävetti ja hänestä tuntui pahalta, että hän oli loukannut Missiä, mutta hän tiesi, että vähinkin heikkous kukistaisi hänet s.o. sitoisi. Ja nyt hän pelkäsi tätä kaikkein enin, ja hän tuli Missin kanssa sanaakaan sanomatta ruhtinattaren huoneeseen asti.
Näin surkuteltavat näyttivät Nehljudofista olevan ne suutarit, joiden hän huomasi työskentelevän erään kellarikerroksen ikkunassa; samanlaisia olivat nuo laihat kalpeat pyykinpesijättäret, jotka tukka epäkunnossa, laihoilla ruskettuneilla käsillään silittelivät vaatteita avatuissa akkunoissa, mistä tulvi saippuahöyryä.
Ei, te ette tiedä. Se on hirmuisen hauskaa, väitti Missi, ääntäen erittäin epäluonnollisesti sanan »hirmuisen», kuten Nehljudofista tuntui. Ja nyt alkoi kiista, johon ottivat osaa sekä Mihail Sergejevitsh että Katariina Aleksejevna. Ainoastaan guvernantti, kotiopettaja ja lapset olivat vaiti; nähtävästi ikävissään.
Heidän katseensa kohtasivat toisiansa ja Katjushan omituisessa silmäyksessä ja surullisessa hymyssä, jolla hän hyvästin asemesta sanoi tuon »antakaa anteeksi», näki Nehljudof, että kahdesta mahdollisesta syystä hänen päätökseensä oli toinen syy oikea, Katjusha rakasti häntä ja pelkäsi pilaavansa hänen elämänsä, jos sitoisi itsensä häneen, mutta lähtiessään Simonsonin mukaan, luuli vapauttavansa Nehljudofin, ja nyt iloitsi siitä, että oli päättänyt mitä tahtoi ja samassa taas kärsi erotessaan Nehljudofista.
Mutta heti kun Nehljudof oli kuiskannut: »Katjusha!», hypähti tämä pystyyn, tuli oven luo ja suuttuneena, kuten Nehljudofista näytti, alkoi pyytää häntä lähteinään. No miltä tämä näyttää? Voiko nyt näin? Tädit sattuvat kuulemaan, puhui hänen suunsa, mutta koko hänen olemuksensa puhui: »minä olen kokonaan sinun.» Ja tämän vaan ymmärsi Nehljudof. No, avaahan hetkeksi vaan.
Lähetys oli viivähtänyt sen vuoksi, että oli ollut mahdotonta saada rahoja kootuksi talonpojilta, jotka olivat laiminlyöneet velvollisuutensa siihen määrään, että oli ollut pakko turvautua viranomaisiin. Tämä kirje tuntui Nehljudofista sekä miellyttävältä että epämiellyttävältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät