Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Tämmöinen olevien olojen selitys näytti Nehljudofista hyvin yksinkertaiselta ja ilmeiseltä, mutta juuri se yksinkertaisuus ja selvyys saikin Nehljudofin horjumaan ennenkuin tämän selityksen hyväksyi.
Ja sentähden oli hän hymähtänyt Nehljudofille. Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain hyötyä. Kaikki tuo on lopussa, sanoi Maslova. Niin nythän ne tuomitsivat Siperiaan. Ja hänen huulensa vavahtivat, kun hän lausui tämän kauhistuttavan sanan. Minä tiesin, minä olin vakuutettu siitä että olitte syytön, sanoi Nehljudof. Tietysti, kuinkas muuten.
Mutta hän olikin nyt aivan toinen, hänen kasvojensa ilmeessä oli nyt jotakin uutta: hillittyä, ujoutta, ja kuten Nehljudofista näytti, epäystävällisyyttä häntä kohtaan. Nehljudof sanoi hänelle saman minkä oli sanonut lääkärille, matkustavansa Pietariin, ja jätti hänelle kirjekuoren valokuvan kanssa, jonka oli tuonut Panovosta.
Kuinka olenkaan ilonen, että tulin, sanoi Nehljudof, tuntien että hänen sydämmessään alkaa olla yhtä valoista ja armasta kuin oli ollut ennen. Katjusha vaan hymähti vastaukseksi näihin sanoihin ja läksi huoneesta. Tädit, jotka aina ennenkin olivat pitäneet Nehljudofista, ottivat häntä tällä kertaa vielä tavallistakin herttaisemmin vastaan.
Mariette, sieväliikkeinen, hieno, elegantti, dekolté, lujine jäntehikkäine olkapäineen, jotka laskeutuivat kaltevasti kaulasta, ja syntymämerkkineen kaulan ja olkapäiden yhtymäpaikassa, katsahti heti Nehljudofiin ja osoittaen hänelle viuhkallaan tuolia takanansa hymähti hänelle kohteliaasti, kiitollisesti ja kuten Nehljudofista näytti, sangen merkitsevästi.
Maslova ei kuunnellut häntä, vaan katseli yhä milloin kättä milloin tirehtööriä. Kun tirehtööri kääntyi pois, ojensi hän nopeasti kätensä Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyötärykseen. Puhutte niin kummallisia, sanoi hän naurahtaen ylenkatseellisesti, kuten Nehljudofista näytti.
Ettekös te ole äänivaltainen Krasnoperskin piirikunnasta? kysyi syyttäjä aivan kuin muistellen mitä hän oli ennen kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa. Suokaa anteeksi, en luule että tämä olisi missään yhteydessä pyyntöni kanssa, vastasi Nehljudof kiihkeästi ja vihaisesti.
Unenpöppörässä noustessaan makuulta istualleen Nehljudof jo huomasi, että kaikki huoneessa olijat uteliaasti katselivat jotain, mikä tapahtui ovissa. Hänkin katsahti sinne ja näki ihmisjonon kantamassa nojatuolissa naista, jonka pään ympärille oli höllästi kiedottu hienon hienokainen huntu-harso. Etumainen kantaja oli lakeija ja tuntui Nehljudofista tutulta.
Siltä näytti Nehljudofista, kun hän katseli Katjushan solakkaa vartaloa valkoisessa poimullisessa puvussa ja hänen hartaan iloisia kasvojansa, joiden ilmeestä hän päätti, että juuri sama mikä soi hänen sydämmessään, soi Katjushankin sydämmessä. Aamu- ja päiväjumalanpalveluksen välillä Nehljudof tuli ulos kirkosta. Väkijoukko hajosi hänen edeltänsä ja kumarsi hänelle.
Niin, olen hyvin iloinen että hänet saattoi vapauttaa, sanoi tämä rauhallisesti nyykäytellen päätänsä, ja Nehljudofista näytti että hänen hymynsä viiksien alla oli jo ihan täynnänsä ivaa: minä lähden tupakalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät