Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Ja sentähden oli hän hymähtänyt Nehljudofille. Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain hyötyä. Kaikki tuo on lopussa, sanoi Maslova. Niin nythän ne tuomitsivat Siperiaan. Ja hänen huulensa vavahtivat, kun hän lausui tämän kauhistuttavan sanan. Minä tiesin, minä olin vakuutettu siitä että olitte syytön, sanoi Nehljudof. Tietysti, kuinkas muuten.
»Pah!» oli Irene varmaan ynseästi sanonut siihen. »Tottahan kahdella serkulla lie lupa hiukan pitää toisistaan.» »Sinun miehesi on niin kummallinen», Signe tuohon anteeksi-antavasti hymähtänyt. »Pelkään miltei, että hän on minulle mustasukkainen.» Ja Irene tuohon tyytyväisellä ilmeellä vastannut: »Mitä tehdä? Hän rakastaa niin palavasti minua.
Hän, joka oli rahvaan lapsi ja ollut tekemisissä sen kanssa, oli kyllä aina hymähtänyt niille kuvitteluille kansasta... Pitänyt niitä romanttisina, hyvältä osalta... Ja aavistellut niitä ehkä vaarallisiksikin.
Ja siellä hän oli saanut kuulla, että myöskin sen talon väki, jonka joukossa hän tiesi mielitiettynsä olevan, oli jo päivän kuusenlatvoja kohti laskeutuessa venheensä vesille lykännyt. Oli kuin olisi jousi lauennut silloin Väinämöisen sydämessä. Hänen huulensa olivat kamalaan, mielipuoliseen hymyyn kiertyneet. Se on sallittu! hän oli itsekseen hymähtänyt.
Emäntä syötyään pani kätensä ristiin ja jotakin supatti. Se oli vanha tapansa, tuohon supatukseen asti, vaan tämä oli myöhempi lisäys. »Kiitoksia, isä, ruuan edestä», sanoi hän miehelleen niiaten samalla. Se oli myös vanha tapa. Monta kertaa Nikkilä oli hymähtänyt tuolle, vaan ei se koskaan ollut niin kummalliselta tuntunut kuin nyt, melkein kuin ivalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät