Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Upseerin punaset kasvot, hänen hajuvetensä, sormus ja erittäinkin epämiellyttävä nauru olivat hyvin vastenmieliset Nehljudofista, mutta hän oli nytkin, niinkuin koko matkansa aikana, siinä totisessa, huomaavaisessa mielialassa, jossa hän ei sallinut itsensä käyttäytyä kevytmielisesti ja ylenkatseellisesti ketään kohtaan, olipa se mikä ihminen tahansa, ja piti välttämättömänä puhua jokaisen ihmisen kanssa »koko sielullaan,» kuten hän itsekseen määritteli tämän suhteen.
Kymmenen vuoden aikana oli hän kaikkialla missä hän vaan liikkui, alkaen Nehljudofista ja vanhasta poliisista aina vanginvartijoihin saakka, huomannut, että miehet tarvitsevat häntä; hän ei nähnyt eikä huomannut niitä miehiä, jotka eivät olisi häntä kaivanneet.
Eihän minun ole anteeksi antaminen teille... alkoi jo Nehljudof. Vaan kuitenkin, jättäkää te minut, lisäsi hän ja hänen kauheasti kieroon menneistä silmistä, joilla hän katsahti Nehljudofiin, luki Nehljudof jälleen kiihkeän ja vihaisen ilmeen. Miksi minun olisi jättäminen teidät? Muuten vaan. Miksi niin? Nehljudofista näytti että hän katsahti häneen taas samalla vihasella katseella.
Nyt on mahdotonta: tirehtöörillä ei ole aikaa. Onko hän konttorissa? kysyi Nehljudof. Ei, hän on täällä naisosaston tapaamishuoneessa, vastasi vartija hämillään, kuten Nehljudofista näytti. Onko nyt siis vastaanottoaika? Ei, erityinen asia, sanoi hän. Kuinka siis voisin häntä tavata? Kun tirehtööri tulee ulos, silloin voitte ilmoittaa itsenne; odottakaa niin kauvan.
Nehljudofista näytti, että Maslova tällöin hymähti ja tämä hymyily inhoitti häntä. Kummallinen epämääräinen yökötyksen tunne sekoittuneena sääliin heräsi hänessä. Mitä mieltä te olette Maslovan suhteen? kysyi punastuen ja arkaillen oikeuden auskultantti, joka oli määrätty Maslovan puolustajaksi. Erittäin hyvä, vastasi Kitajeva. Tyttö on sivistynyt ja pulska.
Heitä oli niin paljon ja he olivat kaikki niin yhdennäköisiä ja niin eriskummallisiin vaatteisiin puettuja, että Nehljudofista tuntui niin kuin siinä ei olisi ollut ihmisiä, vaan joitakin omituisia, kauheita olentoja.
Kääntämättä silmiään Nehljudofista kenraali ojensi lyhytkasvuisen kätensä pöytää kohden, soitti ja jatkoi vaieten kuuntelemista, tupruttaen paperossiaan ja kovaäänisesti yskien. Niin minä nyt pyytäisin, olisiko mahdollista, että tämä nainen jätettäisiin tänne siksi, kunnes vastaus saapuu anomukseen. Sisään astui sotilaspukuun puettu renkilakeija.
Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin nähden tavallisen rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittäin kummalliselta kuulla tätä kertomusta täällä linnassa vangin suusta, jolla oli häpeällinen puku.
Nuori kullankauppias, talonpojan poika, yllään Lontoossa valmistettu hännystakki ja briljanttinapit paidassa, suuren kirjaston omistaja, laajan hyväntekeväisyyden harjoittaja, mielipiteiltään europpalais-vapaamielinen, oli Nehljudofista hauska, koska oli ihan uusi ja hyvä tyyppi europpalaisen sivistyksen ymppäyksestä terveeseen talonpoikaiseen villipuuhun.
Päivän Sana
Muut Etsivät