Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Oi, isä, kiroa sota minun tähteni! Katso, jatkoin minä, vetäen hänet ikkunaan; pihalla tuli eräs mies vetäen kärryissä mustaa ruumiskirstua; katso tuo on meidän Lillillemme huomenna tuodaan samanlainen Rosalle ja ylihuomenna kenties kolmas ja miksi miksi? Koska se on Jumalan tahto, lapseni. Ei, tuhat kertaa ei!
"Tosi kyllä," sanoi Jenny, kun olin lopettanut, "ja oivallinen kirjoitus, isä, mutta..." "Mutta mitä?" "Joo, en voi ymmärtää miksi, isä, aina pauhaat ainoastaan vaimonpuolille. Luulisipa että kaikki paha mailmassa on heidän syynsä." "Ei, tyttöseni, mutta naisten tulee kääntää ja parantaa mailma, ja jokaisen parantajan tulee aloittaa itsestään.
Jumala, hyvä Isä, laittaa aina jo edeltä asiat hyvästi, vaikka ne ensin näyttävätkin pahalta... Nyt on asiat siten, että kun teillä täällä on niin sievä ja kaunis koti, niin jos teillä ei olisi puutetta heinämaista, perunamaasta ja puusta, niin tuskin te lähtisitte tästä sievästä ja kauniista kodistanne sinne minun huoneettomaan kotiini.
Poika purskahti nyt kovaan nauruun ja äiti saneli sanelemistaan: "Niin, niin, tuolla lailla, samoin nauroi isä vainajanikin, niin hänelläkin selkä notkui ja olkapäät hyppivät". Ja mitä enemmän äiti noin puhui, sitä enemmän täytyi pojan nauraa, ja viimein yhtyi äitikin joukkoon, ja niin kohta kuin yksi lakkasi, tarttui toisen nauraminen häneen jälleen.
Härkämäen pojat sillä välin olivat päättäneet käyttää hyväkseen isän poissaoloa ja lähteneet vihkasemaan Lehmäniemeen. Mutta juuri kun he aikoivat poiketa kirkkotieltä, näkyi isä tulevan vastaan. Halu olisi ollut paeta, vaan eihän sitä ilennyt eikä oikein uskaltanutkaan. Istuivat tiehaaraan ja odottivat isän tuloa. Härkämäen Aapeli oli harvoin ollut niin hyvällä tuulella kuin nyt.
Vimmasi vastakkain sotalaumoja noin ikivallat, toinen toistaan päin vihan riehuss' itsekin riensi. Hirmuisin jylinöin isä ihmisien, jumalainkin pauhasi korkeudessa, ja taas alahalla Poseidon ääriä laajan maan järisytti ja huippuja vuorten.
"Minä elän hyvästi työlläni", sanoi hän ja toivoi hartaasti, että hänen toivorikkaasta ainoasta lapsestansa, Ristostakin tulisi pyytömies. "Kyllä Ristosta tulee pyytömies, hän syntyi kekrin aattona, se on hyvä merkki", lausui Lassi, kuu Riston kasvatus tuli puheeksi; "Risto on kyllä viisas poika", jatkoi isä.
Hänen äksyn luonteensa ja häiriöllisen mielentilansa tähden isä ei ilmoittanut pahaa mieltänsä muutoin kuin että sanoi minun tuoneen mukanani lihavan metsäkauriin, vaikka olin jo ennen päivänlaskua tullut kotiin, jota vastoin Allan, oltuansa sydänyöhön asti vuorilla, palasi kai tyhjin käsin. 'Onko se niin varmaa? tiuskaisi Allan tulisesti; 'onpa tässä jotakin, mikä kertoo teille toista!»
"Niin, tiedätkö, äiti, teen mielestäni isälle todellisen palveluksen, kun autan häntä hiukan iskemään rahakirstujensa suonta..." "Sitä ei sinun tarvitse tehdä, sen palveluksen tekevät hänelle jo tarpeeksi monet. Eikä sinun liioin tarvitse pelätä, että isä kitsastelee. Tiedän kertoa sinulle, että hän panee menemään kaikki vuotuiset tulonsa ja vielä enemmänkin..."
Hänen asemansa talossa huomasi jo siitä tavasta, millä hän lykkäsi oven auki, ja siitä imelästä hymyilystä, millä hän tulijaa tervehti. »Onko isä kotona?» kysyi Señora. »On, rouva, verstaassa hän on... Minä kutsun hänet.» »Ei ole tarvis ... kyllä minä sinne tien löydän.»
Päivän Sana
Muut Etsivät